NAIMALUPA

Vuodet vierii ja edellisestä blogikirjoituksesta on reilut kaksi vuotta. Olen lääketieteellinen ihme, kun lapset kasvaa ja minä nuorrun. Joku voisi sanoa, että taannun, ihan miten vaan. Olen poiminut tähän kirjoitukseen naamakirjan päivityksiä, pahoittelut niille, joille nämä jutut on jo vanhoja. 

 

Meillä tosiaan on kaksi teini-ikäistä angstipussia kotona. Poika pääsi kesällä ripille ja sai siis naimaluvan. Meno onkin sitten ollut sen mukaista. Ohessa katkelmia ihanasta arjestani 2 vuoden ajalta. 

Vanhin poika meni yläasteelle ja kantoi saamansa terveystarkastuslomakkeen minulle. Täydennettäväksi. Äidithän noita saamarin kaavakkeita saa täyttää kuin kelan emännät konsanan. Terveysitetolomakkeen kysymysten sanamuodoista päättelin kuitenkin hyvin äkkiä, ettei näissä enää äitiä tarvita. Se varmistui, kun pääsin lomakkeen kohtaan "onko sinulla alkanut esiintyä siemensyöksyjä". Luovutin lomakkeen pojalle ja sanoin, että sinä varmaan osaat tämän täyttää jo itsekin. Kröhöm. Poika alkaa täyttää sitä huoneessaan. Kuulen selkeästi aivojen raksutuksen olohuoneeseen asti.  "ÄITI, onko mulla päänsärkyä? ÄITI, onko meillä ristiriitoja? Mikä on ristiriita?! ÄÄITII, mennäänkö lukiosta yliopistoon? ÄITII, mimmonen on ahdas esinahka?!" Siinä sitten mietin päässäni verbaalista demonstraatiota. Meinasi olla hiukan haasteellinen tilanne.

Saatua naimalupaa on alettu heti testata. En minä, senkin hönöt, kun tuo poika. Minä en sillä naimaluvalla enää mitään tee...Mutta, poika lähti KÄVELYLLE. Että mihin?? Heilautin siis epäuskoisesti päätäni, räpytin silmiäni ja kysyin pojalta uudelleen, että niin mihin sinä olet menossa?! Kävelylle?? Joo-o, tytön kanssa tietenkin. Samalta rippileiriltä. Isonen.  Tässä kohdassa meni ensimmäinen nitro. Ennen kävelyä piti tietenkin käydä suihkussa, siis tottakai. Äidilliseen tyyliini pidin huolta ehkäisyvalistuksesta ja huusin pojan perään, että MUISTIKKO KORTSUT??!! Voin vannoa, että näin seinän läpi keskarin…

Pakko se on myöntää, että sitä on tässä vaiheessa aika wanhapiaru-osastoa, kun haen poikaa kaupungilta, missä se on ollut rimpsalla. Naimaluvan jälkeen tosiaan on vähän meno huushollissa muuttunut ja kundi on niin isoa miestä. Nyt on toinen misu kierroksessa ja tämä ”vanhemmat naiset on parempia” –linja jatkuu. Tämä herra suuri herra ilmoitti tossa joku viikonloppu sitten rehvakkaasti, että "menen äiti viikonloppuna pesäpallomiesten saunailtaan!" Oisitte taas nähnyt mun ilmeeni. ”Kuules herra69. Kohta YKSI. Kun sulla on isompi hauberi eli hauis kuin äitilläsi niin voit HARKITA tuollaisten ilmoitusluontoisten asioiden tekemistä. Ja kohta KAKSI. Muutama vuosi kyllä kasvatellaan munakarvoja himassa, ennen kuin päästän sut isojen poikien joukkoon. Johannytonmarkkinatjumalauta. 

Ja osaa noi muutkin. Pikku-gigolo, kohta 10 v., ylläpitää äidin itsetuntoa. Arjen reality check toteutuu usein perinteeksi muodostuneessa perjantaisaunassa. Kerran tämä pikku-gerbeeros kysäisi minua pää kallellaan katsellen, että "Äiti, onko tissit pelkkää nahkaa ilman maitoo??" 

No, kuules poikani…