Nytkin pitäisi olla siivoamassa eikä kirjoittamassa tänne. Olkiluodossa on varmaan tapahtunut ydinräjähdys ja paineaalto on saavuttanut huushollimme. Se ei tosin näytä kauheasti muita tämän apinatarhan asukkeja hetkauttavan. Töihin menoni tarkoittaa tällaisen räjähdyksen lisäksi kaiken sosiaalisen elämän kuolemista. Siis ystävien kanssa. Sosiaalinen saa tietysti olla asiakkaiden ja työkavereiden kanssa. Nuo jälkimmäiset ovatkin sitten sellaisia velikultia, että enpä ole moisia heppuja ennen tavannut. Oikeasti, siinä täytyy 34-vuotiaan 3 lapsen äidillä olla kyllä rautainen itsetunto, kun noiden joukossa heiluu. Huumorin osalta kytkin meinaan luistaa näillä tyypeillä jonkun verran. Jätkät eivät peittele tai häpeile yhtään katsella ahteriani ja sitten vittuilla sen koosta. Tai siitä, että olen heitä 5-8 vuotta vanhempi eli olen mummo. Mutta arvanette varmaan, että tämä nainen ei jää kyllä toiseksi. Kaiken lisäksi en ole ihan normaali, kun viihdyn tuossa ympäristössä paremmin kuin hyvin. Olen (toistaiseksi) äärettömän tyytyväinen siitä, että ilmapiiri on äärimmäisen rento ja saan vittuilla takaisin pelkäämättä, että kuka nyt vetää herneet nenäänsä. Muistan muuten viime kesänä festareilta, kun tapasin erään turkulaisen miehen. Helvetillisessä helteessä varjopaikoista oli hiukan pula ja jaoimme isomman istuimen. Juttelimme siinä niitä näitä ja mies heitti minulle ja kaverilleni, että ”levitäs se iso ahterisi niin, että varaat minulle tämän paikan, kun käyn kusella!” Minä siihen, että kerrankin annoit tehtävän, minkä minäkin osaan hoitaa. Mies kiitteli ja sanoi, että olette kyllä poikkeuksellisen huumorintajuisia naisia, että Turussa hänellä olisi jo käsilaukun kuva otsassa. En tiedä, ehkä haistan ihmisestä, milloin vittuilu on hyvätahtoista ja jos se ei sitä ole, se ei siltikään ole kiukustumisen arvoista. Ja mitä sitä totuudesta suivaantumaan. Ventovieraalle. Omalle ukolle saakin sitten paukuttaa päätään, mutta itsepä se on minut joskus valinnut. Ja mitäs päästelee suustaan mitä sattuu.
No, asiasta taas ihan toiseen. Siivouspäivä, ou fak ou shit. Arvatkaa, mikä muu kyrsii vessan kusiruiskeiden puunaamisen lisäksi. Nimittäin en voi kuin ihmetellä. Kas kun on jääkaappi, peilikaappi, keittiönkaappi, pakastin, astianpesukone ym. värkkejä, joissa on KAHVA. Mutta miten vitussa siitä kahvasta ei kukaan huushollissa asuva osaa vetää/työntää?! Kahvan YMPÄRILLÄ on kyllä tsiljoona rasvaisen paskaista sormenjälkeä sellaisessa muodostelmassa, että niiden siihen saaminen on jo vaatinut mensan älykkyyttä. Kahva itsessään on kyllä puhdas, ei pienintäkään paskakikkaretta siinä!! Että miten helvetissä tämäkin on taas mahdollista, perkele vieköön?! Poistaisivat sitten joka helvetin masiinasta kahvat, kun ei niitä jumalauta kuitenkaan kukaan osaa käyttää!! Se on yksi helvetin sama lysti, onko se kahva ulkoneva, yläreunassa, alareunassa vai sivulla - koko muu alue on kuin poliisien sormenjälkiarkistossa. Ja kyrsiihän tuo paskahuussinkin siivous, tietenkin. Se on helvetin hienoa hinata itsensä aamulla silmät ummessa kuselle ja noustessa tajuta, että mitä hittoa – mulla on ahteri ihan märkä! Että AI KUINKA KIVA! Pikku-gigolo on taas käynyt ruiskimassa aamupissit pitkin pyttyä ja nyt ne virtsat on pitkin mun hanuria. RRRRKELE. Taas sai aamu kunnon alamäkilähdön. Eikä tässä vielä kaikki! Ette ikinä arvaa, minkä sain taas rikki. KYLLÄ, IMURI HAJOSI, JU-MA-LAU-TA!!! Se saatanan elektroluksin PIIS OF SHIT laukesi samasta kohtaa kuin aikaisemminkin. No, viimeksi siitä jäi työntöaisa käteen, mutta nyt taas on suulake paskana. Muoviosa murtunut. Minä tietysti henkeni hädässä, että voi vitunvittu. Ukko yrittää lohduttaa, että ”ei noita nykyajan vehkeitä tehdä enää niin kuin…” NO EI SE VITTU LOHDUTA TÄSSÄ KOHTAA NYT HIUKKAAKAAN SENKIN PÖSILÖ!! Että miten taas hermo lepää, kun saa kaivaa sitä keskuspölynimurin satametristä letkua tuolta kaapista. No, kai se on ajateltava vaan positiivisesti, että sekin voisi olla paskana ja sitten vasta vituttaisikin. Että nyt vituttaa vaan vähäsen.
Nyt vedän laamapaidan päälle, papiljotit päähän ja tekohampaat lasiin – hyvää yötä!
