Ei passais nuolaista ennen kuin tipahtaa

Ehdin olla kotona vapaalla yhden päivän ja johan sitä tuli heti kirjoitettavaa. Mä olen oikeasti vuosien kokemuksella sitä mieltä, että jos mä menen kerrankin kehumaan tuota vitun hyvää jätkää, niin menee muutama päivä ja helvetti repeää. Perseestä nyt puhumattakaan. Oikeasti, ihan kuin insinöörillä olisi kehujen jälkeen oikeus olla ihan yks vitun mulkero JUMALAUTA! Sitten mennäänkin taas kuin kesäkummeilla talviliukkailla - sen saatanallista sivuslaidia metikköön niin, että ryske käy.

Kuinka siis ollakaan, kehaisin insinööriä muutama päivä sitten sanomalla, että meillä on ihan helvetin hyvä parisuhde. Ja hän on tosi hyvä mies. Ja johan tässä on 3 kuukautta mennyt, ettei olla saatu riitaakaan aikaiseksi, että mikäs helvetti nyt on?! Samaan aikaan meillä tuli 18 vuotta täyteen ensi tapaamisesta. Sitä onkin sitten hyvä juhlistaa vitullisella riidalla. Saatana, kun tekis mieli tehdä ukosta jauhelihaa taas vaihteeksi. OLIS 100% SIKAA JUMALAUTA! 

Kaikki lähti vyörymään siitä, kun sovittiin 3 viikkoa sitten, että ystäväpariskunta tulee meille syömään ja siltä päivältä perutaan muut mitättömät harrastukset ja kissanristiäiset. Ok, vitun hyvä jätkä tsekkaan kalenterin ja sopii.  Ja kun tämä kyseinen päivä sitten on käsillä, vitun talikulli ilmoittaa, että hänen on mentävä pelaamaan jääkiekkoa. Että anteeksi kuinka? Tekemään MITÄ? Meni taas hetki, kun keräsin henkeä. Aloin muutenkin suht hyvin lämmetä heti kättelyssä. Kaiken kruunasi isännän vitun legendaarinen lause: ”KUI MUN AINA TÄYTYY?!” Haluatteko arvata, kilahtiko meikäläisellä pääkopin kupit yhteen ja sitten sitä mentiinkin. Kai tämäkin perkele taas jossain vaiheessa naurattaa. Mutta vittu, että tekis mieli vedellä insinööriä paistinpannulla niin, että sen otsassa lukis viikon Hack(attu)man. PERKELEENPERKELE!!! 

AI NIIN, MEINAS IHAN UNOHTUA. Arvatkaas, mikä on se viimeinen tuuppaisu, joka saa tämän kotihitlerin hyppäämään benjiin ilman köyttä. Se, kun olen aivan täynnä raivoa, suupielistä valuu kuplainen vaahto ja muutenkin olis vesikauhurokote tarpeen. SE  lause, joka saa varmasti viimeisenkin herneen räjähtämään päässäni. Siinä, kun meikä antaa tulla perkeleenhelvettiä ja vetäessäni henkeä, isäntä toteaa tyynenä ja viileänä, että ”R-A-U-H-O-I-T-U!” Se on ihan viimeinen niitti. Ensinnäkin, KATOS VITTU KUN EN ITSE SITÄ HETI TAJUNNUT. Hupsistaperkele, kiihdyinkö minä?! No kuinkas sattuikaan, mutta nyt kun sanoit niin minäpä rauhoitun…JOS SE VITTU NOIN TOIMISI NIIN PERKELETTÄKÖ MINÄ TÄSSÄ KIRKUISIN KUIN TARJATURUNEN. ETTÄ NYT SE TURPA KIINNI HYVÄN SÄÄN AIKAAN JA JÄTÄT MUT RAUHAAN TAI SYÖTÄN SUT VERKKOPAIDASSA PIHAPIIRIN PUNAMULKKUTINTEILLE!!

Listasin tuossa jossain blogikirjoituksessa yöllisiä vitutuksen aiheita. On muuten todella mieltä lämmittävää mennä yöllä vessaan ja istua siihen pöntölle niin, että a) siinä ei ole vessarengasta: henki toppaa ja persiistä pimpslooraan asti hyytyy veri. On myös mielenkiintoinen vaihtoehto b). Tajuat, että nyt tässä toimituksessa on jotain outoa ja huomaat, että istun vessarenkaan kannen päällä. Huomattavasti tosin miellyttävämpi vaihtoehto, kuin a). Pimeässä tavaroihin törmäilystä ollaan muuten viisastuttu sen verran, että ostettiin itsestään syttyvä yövalo. Hienoperse mieheni tosin valittaa, että ”MÄ EN SAA UNTA, KUN TUO VALO SYTTYY-Y-Y-Y!!!” No niin no, sehän palaa jopa täyden minuutin siinä, vitun urpo. Että johan siitä sun kauneusunet häiriintyykin ihan perkeleesti. Että ilmankos.

Tarttis vanhan lehmän kammeta itsensä tänään vitun hyvän jätkän jääkiekkojoukkueen pikkujouluihin. Ei millään jaksais. Sinne kun on varattu karaokevehkeet. Ne pitäis muuten oikeasti lailla kieltää. Ensinnäkin sieltä tulee pelkkää kohjuhumppaa ja toiseksi karmeaksi pointiksi, niitä laulaa aina ihmiset, jotka eivät osaa laulaa. Ei muuten voi olla hirveämpää yhdistelmää. Ja sitten sille on kohteliaisuuden nimissä vielä pakko taputtaa. Että hyvin meni, hienosti vedit. Päin vittua. Arghh! Mutta jos ihan blogin hengissä pysymisen kannalta menen paikalle. Aloitin isännän kouluttamisen jo aamupäivällä sanomalla, että ”olet sitten jumalauta siellä ihmisiksi! Että katokin, ettet aloita niin aikaisin, että olet jo taksissa mentäessä ihan silmälläsi! ja sitten käyttäydyt, ettei tarvi silmät päästään saatana hävetä!” SEHÄN NYT ON ITSESTÄÄNSELVYYS! oli vastaus. MUAHAHAHAHAHAH, NÄIN ON!

Pitkästä aikaa puristettua

Mä olen saanut tukun uusia lukijoita. Tervetuloa kaikille tasapuolisesti. Lämmittäähän se vanhan lehmän mieltä, että joku näitä haluaa lukea. Toivottavasti tekstini ilahduttavat teitä ainakin enemmän, mitä ne tapahtumahetkellä ovat minua naurattaneet.

Perhana, kun oikeassa elämässä pitää nykyään niin perkeleen kiirettä, ettei ehdi laittaa enää ajatuksia paperille. Tai ehkä ne kaikki voimat menee töissä pomoille vittuillessa. Niin tai näin, koitetaan nyt saada jotain aikaiseksi. Toivottavasti ei mene kovasti väkisin pusertamisen puolelle. Tiedättehän sen tunteen, kun tavallaan niin kuin olis kauheesti tulon päällä, koitatte henkenne edestä puristaa ja tuloksena on nuppineulan pään kokoinen tuotos. Olo on kuin voittajalla kunnes tajuatte, ettei tästäkään nyt paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa…

Tuli töistä mieleen, että ei ole kaikki meillä käyvät asiakkaat lukeneet tätäkään blogia ja suosituksiani vitturätin roskisoinnista. Eilen tyhjensin taas niitä perkeleitä ja siellä pohjalla lojui vain pari viattoman näköistä käsipaperia. Nappasin ne kumihanskaan ja kun olin laittamassa niitä jätesäkkiin niin eikös siihen vitun kumihanskaan ollut tarrannut kiinni verinen terveysside. Siinä nökötti, kuin sittisontiainen paskakikkareessa. Eikä helvetin perkeleelläkään irti. Siinä meikä taas vispaa händyä kuin pahin runggaren ja meinas taas hermo mennä. Mitä tästä opimme. Viattomankin näköinen roskis voi sisältää kauhean miinan.

Meillä oli perjantaina saunapäivä. Toiveissa oli emännällä, että tulis se kuuluisa Napakymppi, johan edellisestä  kerrasta oli jo tovi. Kello lähenee yhdeksää, ollaan isännän kanssa nautittu yksi saunaolut ja puoli lasillista punaviiniä.  Ja eikös jumalauta, kun allekirjoittaneen silmä hiukan vältä, insinööri tempaisee. Se kiskaisee kuulokkeet korvilleen, laittaa mankkaan mielimusiikkiaan ja kampeaa itsensä olohuoneen lattialle X-asentoon. Menee minuutti ja lattialta kuuluu sen saatanallinen kuorsaus. En meinaa uskoa korviani. Siinä se vitun möhköfantti makaa täysin taju kankaalla. Vittu, että vitutti. Meinasin hakea auton perästä tunkin ja survoa sen niin, ettei ukko nouse siitä ihan hetkeen. Siinä poltti äijä kyllä joulun ja juhannuksen jumalauta. Että kattellaan joku pääsiäinen sitten, vuonna 2020. vittu. Sillon kerran, kun mulla on kissanminttupäivät niin äijä vetää itsensä nirvanaan musiikista. Sen on pakko olla vähäsen homo. Miättikää ny. 

Sain pikku-gigololta kirjeen: "tää on salainen. äiti on paras meidän perheestä mutta joskus ei.” Siinä oli hyvin kiteytetty meikäläisen mielipuolisuus ja mustavalkoisuus yhdessä lauseessa. Nyt kaikki kukkahattutädit imaisee käpytukkansa peräreikään asti, mutta luen välillä tyttären 10 v. päiväkirjaa. Siellä on vähän toisenlaista tekstiä.  Minulla on välillä kunnia olla idiootti, ääliö, paskapää ja mitä nyt kymmenvuotias suht verbaalisesti lahjakas nuori neiti ikinä keksiikään. Paras juttu oli, kun likka paiskasi suutuksissaan kaukosäätimen niin, että se meni rikki. Isi tietysti antaa palautetta sitten niin maan saatanasti ja sanoo, että nyt sinä likka korvaat tämän omista rahoistasi. Luin sitten tytön päiväkirjaa tämän tapahtuneen jälkeen: "isi kertoo äitille ja se on pelottavaa. Äiti osaa huutaa TOSI LUJAA, se huutaa KURKKUSUORANA!!”  Mistä on mahtanut likka moisenkin valheen keksiä, kröhöm. Meikäläinen tosin vetäisi oman käpytupeensa henkeen, kun  luin erään toisen tarinan: "Leikittiin kaverin kanssa brätseillä. Ne teki kondomeilla seksiä!!!" MMMMMMITÄMITÄMITÄ TEKI JA MINKÄ KANSSA JA HÄÄÄÄÄ?!!! Jumalan tähden, että tein pari ristin merkkiä siltä seisomalta. Siitä, että mukana oli kondomi ja yksityiskohdat oli onneksi hiukan vielä hakusessa. 

Huhhuh.

Sitä sun tätä, taas

Vähänkö mä olen taitava. Ja hauska. Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, meillä on töissä todella rento meininki. Olen mm. kirjoittanut pomon kahvikuppiin ”YLIHOMO”. No, lähetin pomolle viestin: ”Hei über-homo, voisitko ilmoittaa ne vapaapäivät, huomiseksi. Jooko :D” Hetken päästä tuli vastaus, että ”Tuliko nyt vähän väärään osoitteeseen…;)” Minä ihmettelemään, että mitä vittua, jo se TYHMÄ on. Pieni tarkastelu kuitenkin paljasti, että kyseinen viesti oli tosiaan lähtenyt vähän lapasesta. Se oli mennyt sitten ENTISELLE, samannimiselle, pomolle. JumalautaJUUUMAAAALAUUUUTA!!!!! Tuli tämän horon sormiin vähän vipinää ja lähti aika hätäiseen suht pahoitteleva vastaus. Onneksi entinenkin pomo on huumorintajuinen kaveri. Voi hyvä jumala, että hävetti. Eikä tuo homotteluviesti ole suinkaan ollut edes rumimmasta päästä. Onneksi osasin olla laittamatta suurempia sammakoita siihen viestiin, perkele vieköön

Luin jonkun lehden verkkosivuilta uutisen. Uutisessa kerrottiin, miten 72 vuotta naimisissa ollut pariskunta, 90 ja 94 -vuotiaat, oli ollut auto-onnettomuudessa ja kuolivat käsi kädessä teho-osastolla, toinen tasan tunnin toisen jälkeen. Meikäläinen lukee juttua tippa linssissä, oli se niin koskettava ja romanttinen tarina. Käperryin sitten illalla insinöörin kainaloon ja kerroin tästä uutisesta. Insinööri oli tapansa mukaan myös romanttisella tuulella ja vastasi, että ”MITEN NOIN VANHAT SAA AJAA AUTOA?!” Miten vitussa mie jaksan tuon apinan kanssa, oikeasti? 

Isäntä yritti lämmittää. Minua siis. Annoin sen hetken siinä hehkuttaa ja pudotin sitten pommin. Että mulla on ne. Olisittepa nähneet sen ilmeen. Tokaisi, että ”voi vittu, fiilis on ihan sama, kuin olis tehnyt omiin maalin!” Harmi, etten ole koskaan moista fiilistä kokenut enkä ollut suinkaan yhtään vahingoniloinen.

Ai niin, arvatkaa mikä vituttaa. Se, kun heräät yöllä karmeaan kusihätään. Hiivit pimeässä, käsi hapuillen eteenpäin, vessaan. Valoja EI voi laittaa, kun siihen voi herätä. Kunnolla. Siispä kävelen päin jotain vitun ovenpieltä niin, että siihen kolinaan herää naapurikuntakin. Vessaan on pakko laittaa valo, tämmönen horo voi jo kusta vaikka pytyn ohi. Silmät puristetaan pirusti kiinni ja piukkaan, ettei taas vaan herää. Paremmin. Sitten hiivin taas siinä helvetillisemmässä pimeydessä sänkyyn ja taas törmään johonkin saatanan tuoliin. Miten helvetissä se suuntavaisto voi joka perkeleen kerta olla niin viturallaan?! Kun pääsen vihdoin omalle sängyn puoliskolleni, huomaan, että peitto on vittu viety!!! Kusitauon aikana ukko perkele on sen käärinyt päällensä ja allensa ja arvatkaa, miten helppoa sitä on nyhtää toistasataakiloisen norsun alta. Vittu kun meinaa silmämunat pullistua pihalle ja tyrää pukkaa nivusesta, kun meikä kiskoo sitä perkeleen yön lämmikettä insinöörin alta. Ukko mumisee jotain, että ”mmmmitä sä mmmun peittoa otat….” Minä sähisen takaisin, että ”tänne se vitun peitto JA VÄHÄN SAAAAAAATANAN ÄKKIÄ, SE ON MUN!!” Ja arvatkaa, nukuttaako enää yhtään. JU-MA-LAU-TA!!! JOTTA ON SE PERKELEENHELVETTI, KUN EI EDES YÖLLÄ SAA OLLA RAUHASSA!! Tähän yhtälöön kuuluu vielä se, että ukon retale on mun unissani käynyt nusasemassa jotain muuta totkoa. Syleile siinä sitten aamua kello kuudelta, kun ukko on yöllä ollut sekä varas että yks saatanan sika.

Nollasta sataan alle sekunnissa

Ja liian aikaista oli murehtia siitä, ettei ukko saa mun kiihdytysmittaria nousemaan. Kyllä se tulee siltä ihan luonnostaan, vaikka aika siihen olisikin kortilla. Tulin sitten eilen töistä. Olin 11 tuntia reissussa. Kun tulen sisälle, isäntä huikkaa iloisesti, että ”teen huomiseksi makkarakeittoa!!” (toim. huom. että isännällä siis kuulo toimii, kun olin edellisiltana sanonut, että tekee ruuan illalla valmiiksi). Mutta annas olla, kun pääsen keittiöön niin isäntä toteaa, että ”kas kas, kello onkin jo noin paljon! Mun täytyy nyt lähteä reeneihin!!” Tämä vitun talikulli lykkää perunankuorijan mun kouraan ja häipyy. Meikäläisen seisoo hoomoilasena se saatanan kuorija kourassa ja mietin, että ehtisikö sen kairata isännän ahteriin vielä. Niitä helvetin perunankuoria oli varmaan katossa asti, kun aloitin sen vimmatun kuorimisen ja manasin samalla puoliääneen, että ”vitunvitunvittu, minkä tempun teki. Että kyllä lämmittää niin saatanasti mieltä alkaa tehdä ruokaa, kun tulee töistä kotiin. Mä vittu tapan sen ukon jjjjju-ma-lau-TA!” Tänään aamulla sanoin hieman närkästyneenä, että antaakin sitten olla jumalauta viimeinen kerta. Että aloitat sen saatanan ruuanlaiton sitten vähän aikaisemmin, jos aikataulu on kireä. Ja jäkäjäkäjäkä.

Tästä päästään toiseen asiaan, mitä en kerta kaikkiaan käsitä. Isäntä on töissä klo 8-16. Kello soittaa 0600 joka aamu. Silti sillä perkeleellä on joka vitun aamu kiire. Ja aina se on myöhässä. Tänä aamuna ponkasin itse ylös kuudelta (vaikka menen vasta 12 töihin) ja isäntä toteaa kellon soidessa, että ”mmmä torkahdan vielä hetkeksizzzzzzz.” Okei, siitä vaan. Sitten klo 7.45, kun olisi vartti sitten pitänyt jo lähteä, alkaa se vitun puhina. Sanoin äijälle, että laitas tyttäres silmään silmätipat ennen kuin ne unohtuu…Vastaus oli, että ”MÄ JUMALAUTA TAAAAAAS MYÖHÄSTYN TÖISTÄ!!” Hiukan oli vissiin meikäläisellä makkarakeittovitutusta pohjalla, kun lähti suusta kuin ammus, että ”JOS SINÄ PERKELEEN TOLVANA MAKAAT PERSE HOMEESSA SÄNGYSSÄ KUN KELLO SOITTAA NIIN SIINÄ ON TURHA RUIKUTTAA PERKELEVIEKÖÖN JANYTSEHELVETINSILMÄTIPPASIIHENSILMÄÄNTAISINÄKINTARVITOMAASIKOHTAJOTAINVOIDETTA!!” Vahingosta vähän viisastuneena, tänä aamuna insinööri osasi jo ennakoida. Se sanoi kahvipöydässä klo 6.30, että ”MÄ OLEN NYT JO MYÖHÄSSÄ!!”. 

Kävin eilen kampaajalla, sain tähän karvareuhkaan uuden ihanan värin (kiitos, oi ihana kampaajani Soile!). Väri oli huomattavasti tummempi mitä edellinen, tytär tietenkin huomasi sen heti, isäntä tietenkään ei. Sanoin nukkumaan mennessä, että ”et edes huomannut mun uutta päätä…” Ukon vastaus oli siihen, että ”mikä helvetti mua tualla perseessä oikein kutittaa?! Mä olen kolmen päivän aikana ajanut 2000 kilometriä ja perse on ihan puutunut!” Jouduin miettimään hetken, että ajattelinko minä äsken vain päässäni vai tuliko multa fyysisesti suusta sanoja ulos? Päädyin ensimmäiseen, vastaus oli jotenkin niin väärä.  Kysyin aamulla uudestaan, että huomaatkos nyt? Vastaus oli, että onko se nyt jotenkin radikaalisti erilainen kuin ennen?! Ei vttu, mää luavutan.

Jos kesken aamupalan tuolista katkeaa puinen jalka niin onko se merkki siitä, että tuoli on huono vai insinööri on lihava? Vai molemmat?

Happy asshole!

Taas on vierähtänyt pitkä tovi viimeisestä kirjoituksesta. Kun on töissä, ei ehdi kauheasti ukon kanssa viettää aikaa eli kyrsimisen aiheet on selkeästi vähentyneet. Kauheeta. Mistä mä nyt saan otettua ne lakisääteiset kierrokset mun kiihdytysmittariin?!  

Mä olen töissä sellainen joka paikan luuta. Työsopimuksessa lukee ”työnkuva” –kohdassa jos jotakin. Yksi homma on työpaikan siisteyden ylläpito. Arvatkaapas, mikä siinä kyrsii. Ei muuten olisi uskonut, että se EI ole miesten pukuhuoneen ja vessan siivous. Yllättävän siistejä kusiruiskuja käy asiakkaana. Mutta naisten vessat. Voi jumalauta. Kas kun on olemassa näitä naisia, joita ei ole äiti opettanut. Kun minä aamulla menen tyhjentämään naisten vessan roskista ja kaadan käsipaperit jätesäkkiin, arvatkaas mikä siellä Ikeasta ostetun muoviroskiksen pohjalla (siinä ei siis ole pussia) tönöttää?! NAISTEN KÄYTETTY VERINEN TERVEYSSIDE, JOKA ON LIIMAPINNASTAAN TARTTUNUT SEN VITUNPERKELEENHELVETIN ROSKIKSEN POHJAAN! Voi JJJJUMALAUTAAA!! Siinä meikäläinen vatkaa sitä roskista ja yrittää saada sitä saatanan perserättiä irtoamaan ilman, että täytyy turvautua kumihanskoihin ja kaasunaamariin. Seurauksena on tietenkin se, että se vitturätti kyllä irtoaa mutta verivana on pitkin sitä roskista. Eikä tämä ole ainoa kerta, ehei!!! Että nyt jumalauta jokainen ainakin teistä, jotka tätäkin sadattelua luette, niin jatkossa kääritte sen perkeleen kuukautissuojanne vessapaperiin!! Ainakin jos olette jossain muualla, kuin missä äitinne tai itse asutte. Se on mielestäni kohteliasta jo sitä seuraavaakin vessankäyttäjää kohtaan, jos se vaikka sattuu avaamaan sen perkeleen roskiksen. Ettei saa saatana sydänhalvausta, kun vastaan tuijottaa verrrrrinen roitti. PerKELE!! 

Tilasin paidan netistä. Vaikka kuinka haluaisin olla pieni niin olin kerrankin realisti ja tilasin suosiolla kokoa suuremman, mitä normaalisti survoisin päälleni. Paita tuli muutamassa päivässä ja oli kooltaan täysin sopiva. Perkele. Olisiko mieleni ollut parempi, jos se oliskin ollut iso? No, kuitenkin. Paidan mukana kuoressa oli 3 tarraa. Yhdessä luki ”HAPPY ASSHOLE”. Pakko oli katsella ympärilleen, että onko täällä saatana kamera jossain vai mistä ne tiesi. Isäntä tietysti oli vikkelä ja liimasi sen tarran omaan työlaukkuunsa. Siihen nahkaiseen, joka haiskahtaa siis homolle. Ainakin viimeistään nyt, kun siinä on ”happy asshole” –tarra. 

Tehtiin isännän kanssa eilen illalla tortilloja. Ensinnäkin, mikä helvetin ero on tortillalla, fajitaksella ja burritoksella?! Isäntä oli käynyt jostain kumman syystä K-kaupassa normaalin Äässmarketin sijaan ja roudannut Pirkka-tuotteita kotiin. Ukko avasi meksikolaiskastikepurkin, nuuhkaisi kantta, väänsi naamaa ja huudahti: ”TÄMÄ HAISEE IHAN NUUSKALLE!!” Aha. Minä sitten sitä lusikalla maistamaan ja totesin, että ”TÄMÄ MAISTUU IHAN LEHMÄN PASKALLE!!”  Ukko vielä tarkentaa, että nuuska kuulemma maistuu lehmän paskalle. Tämän viiltävän analyysin jälkeen laitoin purkin kannen kiinni ja survoin sen jääkaappiin. Roskiin sitä ei tietysti voi heti heittää, ihan kuin ikinä tuota mihinkään käyttäisin. Toinen oli Pirkan sourcream-sipsit. Fy fan fittan och alla andra värkkerna på svenska. Ne maistui homeen ja sukkamehun sekoitukselta. Mutta kun laittoi niin maan helvetisti chiliä ja juustoa päälle niin pystyi ne just kiskomaan. Mutta kaveria lainaten, ”Ole tarkka, jätä Pirkka!”  Tarkennetaan nyt vielä, että makuvertaukset perustuvat hajuaistiin, en siis ole koskaan maistanut nuuskaa. Lehmänpaskasta ja sukkamehusta nyt puhumattakaan. Mistä tulikin mieleeni kerta, kun vanhin poikani oli vielä kääpiö ja heitti tortut lattialle. Ennen kuin ehdin taas tajuta mitä tapahtuu niin se paskendaali oli tietysti iloisesti astuttu littaan. Lisäksi sormien ruskeus kieli siitä, että jotain fysiikan ja kemian laboratoriotutkimuksiakin sille oli tehty. Minä tietysti tiukkaamaan pojalta, että ”LAITOITKO SINÄ TÄTÄ TAVARAA SUUHUSI?!” Ikinä en vastausta siihen saanut, mutta vahvasti epäilen, että tämän perstavaran kemiallista molekyylikoostumusta oli tutkittu myös oraalisella tasolla. 

Oikein hyvää päivänjatkoa ja yksi lukijakin on tullut lisää! Wuhuu, tervetuloa!!