Lissee lommoo!

On tämä kesäloma vaan vinhaa touhua, kun on kakaroiden kanssa kotona. Tavallaan on pinna kireällä, kun niiden välissä saa olla jatkuvasti tuomaroimassa. Milloin toinen kiusaa, kolmas työntää sormea toisen hanuriin ja yksi ärsyttää muuten vaan. Mutta samalla saa nauraa itsensä kipeäksi, kun ne itselleen ja äidilleen uskollisena urpoilevat milloin mitäkin. Eilen aamulla saatiin taas legendaarista kamaa. Huomasin, ettei omena ole kauas isännän puusta pudonnut. Pikku-gigolo herää aamu-uniltaan, avaa huoneensa oven ja huikkaa huomenet. Istun keittiön pöydän vieressä lukemassa aamun aviisia ja katson kun pikku-G menee roskiskaapille, avaa sen oven ja laskee housunsa pissatakseen. Ehdin nanosekunnissa tajuta, että aamukustahan se pentele siinä virittelee ja ehdin just kiljaista, että VESSAAN!! Poika säpsähtää ja toteaa hölmönä, että ”ai kato, mä luulin, että se on tässä!!” ja hipsii vessaan. NO EI OLE KUSPAIKKA SIINÄ EI!!! Isänsä on lapsena unissaan joskus lorottanut vaatehuoneeseen ja onneksi olin kärppänä, siinä olis voinut olla iloinen yllätys ja nauru muuten kaukana, kun roskis olis saanut kultasuihkun heti aamutuimaan.

En ole kertonutkaan, että kävin kahden työkaverin kanssa ”työreissulla” Espanjassa. Oltiin kannustamassa ”omaa poikaa”, kun se kipusi lavalle junioreiden kehonrakennuskisoissa. Reissu oli siis yhdistetty työ- ja lomareissu. Olin matkalla kolmen miehen kanssa ainoana naisena ja reissu oli kyllä mahtava! Kiitokset myös omalle miehelle luottamuksesta. Tai se luotti vissiin muihin matkaajiin, ettei näin karmeaan totkoon kukaan muu halua koskea.  Mutta reissussa tuli taas todistettua, että miehet ovat mutkattomuudessaan parasta seuraa. Toki noihin miehisiin reissuihin pitää asennoitua hieman eri tavalla kuin parisuhdeviikonloppuun Pariisissa tai parhaan tyttöystävän kanssa shoppailuun isossa ostoskeskuksessa. Vähemmässä on paikallisten nähtävyyksien katselu tai  vaateostokset ja määränpäät ja kohteet määritellään ”saako sieltä kaljaa” –akselilla. Mutta tällaiset reissut ovat virkistäviä. Ikuisesti on verkkokalvoilleni piirtynyt kuva, kun pojat heittävät hotellihuoneessa oman miss bikini –kierroksensa persvakoon vedettyine boksereineen.  Ja miten toinen ihan tosissaan korjaa toista, että se loppuposeeraus EI mene noin vaan NÄIN *heilauttaa persettä puolelta toiselle ja asettaa käden oiken”! Ja miten toinen äijistä olisi seuraavana aamuna varmaan kuollut ilman mun antamaa buranaa. Että ilman tätä äitiä olisitte kyllä ollut pulassa. Mulla on kyllä maailman parhaimmat työkaverit. Se tunne on aika korvaamaton, kun on töihin meno on kuin kotiinsa tulisi. Ja ihan kuin olisin tuntenut nuo tyypit aina. Se on upeaa se.

Mutta palataanpa taas asiaan eli insinööriin. Sillä on meinaan aika mahtavat oltavat. Normaalistihan huushollissa on vaatekaappi. Ju nou. Tai jos on oikein luxusta niin vaatehuone. Meillä on makuuhuoneessa kattoon asti olevia liukuovikaappeja, miehelle niistä kuuluu 2 ja minulle 2. (Tässä kohtaa toimitus haluaa huomauttaa, että talon rakentaja EI muuten ole ajatellut, että ne peilit eivät välttämättä enää tässä iässä toimi halutulla tavalla.  JUMALSIUNAKKOSENTÄSHYIII!!! Onneksi silmälasit saa äkkiä pois päästä…). No mutta siis. Mies on onnekas, kun hänellä on tämän kahden vaatekaapin lisäksi vaatekaappinaan myös noin 151 neliötä talon muuta asuinpinta-alaa!!! Siis perkele!! Kun tuo isänmaan keski-ikäinen toivo astuu ovesta sisään työpäivän jälkeen, työkassi ja pikkutakki löytyvät kodinhoitohuoneesta. Kengät löytyvät eteisestä. Paitapusero löytyy roikkumasta kuntopyörän sarvesta ja HOUSUT LÖYTYVÄT SÄNGYN PÄÄLTÄ!! Arvatkaa, kun olen koko päivän pessyt ikkunoita, järjestänyt niitä vaatekaappeja ja ollut sikkesaatanansumarina hellan vieressä niin hiukan meinaa taas kytkin alkaa tällä totkolla luistaa. Että mikävittusiinäon, ettei näitä perkeleen roitteja saa tonne kaappiin?! EttäjosenytontaasJUMALAUTA!!! Totuuden nimissä täytyy myöntää, että muutama vuosi sitten, kun niitä roitteja oli vielä keittiötä myöden joka huoneessa, niin muutaman kerran keräsin ne yhteen kasaan ja heitin ulko-ovesta pihalle. Siitä tuo möhköfantti on hiukan jo oppinut. Että jos vähän kapeemmalle, vaan 3 huoneeseen levittäis nämä vaatteet, ettei tuo tsykopaatti saa halvausta. Lähellä se kyllä on. Seuraavasta saattaa lähteä, jos on liipasin herkässä.

Kesäloma

Mulla alkoi kesäloma. Ilmat on kuin karvalakkimallille tehty! Kylmä ja hyinen, tosin tuo vesisade voisi välillä tauota. Mutta siis, kerrankin oli ennen loman alkua sellainen olo, että mitä hittoa mä teen? Että voisin mä olla kyllä töissäkin. Kaksi viikkoa kotona, ajan lapset varmaan hermoraunioksi sinä aikana. Että ihan niiden mielenterveyttäkin jo ajatellen mun olisi parasta olla töissä. Mutta jos on sellainen olo, ettei ole loman tarpeessa niin sitten sitä vasta onkin, vai?!

Ensimmäisen kesälomapäivän antia saatiin perjantaisaunassa, kun pikku-G avaa keskustelun: "Äiti, voiko sormella kaivaa nenän kautta aivoja??" Minä tietenkin anti-Mengelenä vastaan, että nokuule, ei voi...Pikku tsigolo siihen, että " MÄÄÄÄ KOKEILEN!!!!" Voi luaja, että sain taas ohjeistaa. Hyvä ettei sormi ollut kyynärpäätä myöden siellä klyyvarissa...

Ennen kesäloman alkua tein tuossa joku päivä lyhyemmän 8 tunnin työpäivän ja jatkoin loppuillan kotona koulutöitä (olen siis oppisopimusopiskelija). En ole mikään hirmuinen nero näiden koneiden kanssa ja sisällysluettelon teko sivunumeroineen meinasi alkaa vituttaa. Pyysin siis isäntää jeesaamaan, se kun osaa vähän paremmin. Joo, insinööri sitten vähän auttoi. Alkoi sorvata ja yksi asia johti toiseen ja kohta se sorvaa jo muutamaa muutakin kohtaa. Ja näin 18 vuotta saman miehen kanssa olleena, tämä sorvaaminen koskee tosiaan vain tätä kirjallista työtä. Joku jo luuli, älkää ny hei vittikö...No, hetken päästä oli koko kirjallinen työ ulkoasultaan täysin sekaisin, TALLENNETTUNA!!!! Voitte arvata, hirttikö mulla kaasu kiinni. Vittu, että huusin. Tajusin jossain vaiheessa, että nyt tulee paskaa isännän tuulettimeen aika huolella, että minähän huudan saatana kuin palosireeni, mutta en kerta kaikkiaan saanut itseäni hillityksi. Orava osui muuntajaan ja kyrvähti aivan täysin!! Oli pakko mennä viikkaamaan pyykkejä ja laskemaan miljoonaan, ettei hautakiven hakkaajalla olisi ollut saman tien duunia. JUMALAUTA!!!! Ei ole mies dippainssi ei. DIPPA olis tajunnut jättää auttamatta, jos ei-osaa-SAATAN-A!!!

Meillä oli lapset toisaalla yökylässä ja käytimme tämän lahjaksi saadun vapaa-ajan niinkin innovatiivisesti kuin kotisohvalla pers homeessa maaten. On sitä ihminen välillä laiska saatana, kun kerrankin olis ollut mahdollisuus mennä vaikka elokuviin niin ei. Ei jaksa. No, tästä lapsivapaasta ajasta ehkä johtuen, sain pirut mieleeni. Isäntä oli ulkona virittämässä savustuspönttöä ja vilkaisin, josko oma adonikseni olisi tulossa jo sisään. Näin mieheni kyykkivän pöntön edessä ja 25 senttiä valkoista persevakoa loistaa lähikuntaan asti. Hiukan oli tekemistä, että sain taas pirun takaisin mieleeni.  Seuraavaksi maaseudun mäkkaiver lausuu taas kuuluisia esileikkilauseitaan: ”OOKSÄÄ RÄPLÄNNY TÄÄLLÄ ITTEES VAI MIKÄ SUA VAIVAA?!” Ja vittu miä repesin. Nauroin varmaan vartin lähes kuset housussa ja isäntä mukana. Sitten se insinööri yrittää kakoa naurunsa välissä, että ”MULLA ON VAAN VARTTI AIKAA, KUN PITÄÄ LAITTAA LISÄÄ PUITA TONNE SAVUPÖNTTÖÖN!!” Tuumasin, että vaikka mä nauraisin tässä sen 14 minuuttia niin silti ehitään. Hyvin. Ja jää aikaa vielä tupakkaankin. Ja kun hommat oli ohi, ensimmäinen lause oli, että "NOUSEEKO SIÄLTÄ PÖNTÖSTÄ VIÄ SAVU?!" Kyllä taas siinä kohtaa ajattelin, että eikös me sitten tällä taas pari viikkoa pärjätä...