Saunan ja napakympin jälkeen

Se on meillä nykytahti. Jokainen tietää, ettei napakymppiä ja salmelaisenkartsua paljon telkussa enää näy.

Onneksi eilen oli saunapäivä. Rohkaisin isäntää jo alkuillasta sanomalla, että taidan käydä naapurissa moikkaamassa kasikymppistä pappaa, jos ei kohta ala viisari värähtää muuallakin kuin huushollin seinäkellossa. Että siihen saan perkele edes uuden patterin, kun se tiuku lakkaa käymästä. Että minkä helvetin ampullin mä sun ahteriin laittaisin?

Tästä onkeensa ottaneena isäntä nappasi illalla läppärin sylistäni (jäi vittu rehellisesti kaverin kanssa lause kesken!) ja kantoi minut tarzanin (reality check: more like Cheetah) lailla sänkyyn. Jotta kukaan ei oikeasti kuvittelisi, että tässä olisi jotain romanttista, se meni todellisuudessa näin: NNNGHHHHH *nostaa minua* PHUUUUUH - TEIKÄLÄINEN PAINAA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ VAAN ENEMMÄN!! *katkokävelyä sängylle 5 metriä* RRROMPS *meikäläisen selkäranka meni paikoilleen siinä pudotuksessa*. Tämän jälkeen mieleeni jäi ainoastaan yksi miehen lausuma esileikkilause: "voisiksää ottaa ton laamapaidan pois?!" Kiihkeää ja kosteaa oli sen jälkeen meikäläisen nauru ja silmäkulmat.

Se on vittu espritin pyjama, seksikäs äs hell. Raidallinen niinkuin tiikerit. Laamapaita, voi hevon...Mää en pese sen kalsareita viikkoon, kannan tuolta paskapyykkikorista takaisin kaappiin. Tai teen saman källin, kuin taannoin. Isännällä on aika ajoin kalsareissa reikiä. Mä en tiedä, pitääkö miehen perää jotenkin tuuletella ja karvoja ulkoilluttaa vai minkä helvetin tähden niitä golfkentän reikämäärällä varustettuja housuja ei voi nakata roskikseen?! Otinpa kerran yhdet, pesin ne, repäsin niistä koko ahterin auki ja kiikutin kaappiin, päällimmäiseksi tietysti. Ajattelin, että jos nyt menis kerralla jakeluun tämä touhu. Oli meinaan hannelepokassa piteleminen, kun isäntä sujauttaa melkein koipensa siitä reiästä. Osui kuitenkin tuurilla molempiin lahkeisiin ja hakee siinä perse ja rekkamiehen kynäteline puoliksi paljaana farkkujaan. Ei saatanan pöljä edes huomannut, että hommassa oli jotain yhtä outoa kuin tukiaisen huulissa. Pakko sille oli sanoa, että viittiks vilkasta. Että hienoa se on, kun tuuletus pelaa, mutta eikös sulla ole reenitkin illalla ja meinasitko sinne mennä joku toinenkin kerta? Olis tarvinnut antaa vaan olla ja odottaa soittoa työpaikan paskahuussista, että MITÄVITTUAMUNKALSAREILLEONTAPAHTUNUTROTTAKONEONSYÖNYT?!

Minoon ihan hirveä kotitiktaattori.

Remontti-Raija

Pitäisi kaivaa kyseinen komediahahmo meikäläisestä esiin. Voin kertoa, että on sen verran syvällä, että tarvitaan lehmille tarkoitettuja hanskoja. Ja kun toisen osapuolen remonttitaidot koostuu siitä, että se osaa pitää naulaa, kun minä lyön vasaralla sormeeni, ei paljoa naurata. Onneksi on vaan kyseessä kodin pieni fiksaus ja viilaus ja ammattimiehet saa hoitaa ne suurimmat linjat. Mutta eilen kun pitelin tapetinpoistolastoja käsissäni niin silmissä vilisi vitut ja perkeleet ja näin itseni hermoni menettäneenä kaljupäänä, joka tuijotti lattialla lojuvaa harmaata karvakasaa (en tarkoita nyt miestäni). Jotta projektin kulku etenisi parhaalla mahdollisella tavalla, äitini tulee mukaan. Tiedätte varmaan sen tyypin, jota pienenä luulitte viisaaksi kuin jumala. Jeesus auta, kun totuus paljastui. Puhumattakaan siitä älynväläyksestä, että mikä minua geeniperillisenä odotti.

No anyway, tässä samalla kun toisella kädellä heittelen tavaroita muuttolaatikkoon ja kolmannella haen tähtisilmää eskarista, silmäilen sisustuslehtiä. Tiedättehän Dekot, Plaatsat ja sun muut, missä paskahuusseissa on kultaista kokolattiamattoa, kun siellä ei kusta käsille ja yksi lamppu maksaa meikäläisen auton verran, mutta sisältää bideestä lähtien kaikki hienoudet. Alkaa hirvitys hiipiä tähän elämän runneltuun roppaan, että millainen kärpän pesä siitä omasta luukusta vielä tulee. Isännän maku kun rajoittuu siihen, että suklaa on hyvää ja paska pahaa niin yritä siinä sitten siltä kysyä. Me kyllä tehtiin naimisiin mennessä sellainen diili, että mä hoidan kaikki pikku asiat ja se vetäisi kaikki suuret linjat. Ei ole vielä niitä suuria linjoja tullut eteen. Meikäläinen saa hirveässä pers- ja tissivälihiessä juosta kooraudoissa katselemassa tapetteja ja valitsemassa maaleja. Ja en minä tajua niistä helvetti yhtään mitään! "Kuinka ison huoneen olit meinannut tapetoida?" No mistä vitusta minä tiedän, sellaisen sopivan kokoisen! "Kuinka monta vuotaa siihen sitten tarvitaan...?" MI-TÄ? Mulla vuoda ku ahteri kerran kuussa, HÄ? "Kuinka pitkä on tapetin kohdistusväli...?" NO KOHDISTAT SEN SIIHEN SEINÄÄN PERRRRKKKKELE! Olo on kuin teinipojalla eka kerran pimperon kanssa. Voi sitä räpellyksen ja häpeän määrää, seurauksista puhumattakaan.

Onneksi tuli budjettiin sellainen helpotus, ettei tarvikaan ostaa huusholliin lamppuja. Ne menee isännän Vulvan korjaukseen. 693 euroa kiitos. Sillä rahalla olisi saanut aika helvetillisen kasan sukkahousuja, klemmareita, sinitarraa, jesaria ym. korjaustarviketta. Opetan sille peukalon käyttöä, säären vilautusta ja tien poskessa seisontaa, loppuu tämä kalliiden vehkeiden hajottaminen jumaliste. Tai ostan sille polkuauton, pääsee sekin vähän nopeammin painonpudotustavoitteeseensa, kun pari kertaa sen kanssa suhauttaa talvikelillä pohjoseen.

Jahas, menen antamaan vanhimmalle pojalle ehkäisyneuvontaa, se lähtee tyttöystävän kanssa pulkkamäkeen. Samaan pulkkaan ei ole mitään asiaa tai äiti joutuu reenaamaan haulikon käyttöä.

Nyt läksi neitsyys!

Se on sikäli uutisen arvoinen juttu, kun kyseessä on naimisissa oleva kolmen lapsen äiti. Mutta nyt toteutuu muutaman vuoden pohdinta omien kirjoitusten yhteen paikkaan saattamisesta. Syynä lienee mm. se, että minulla on ollut mahdollisuus jäädä kotiin mieheni elätiksi ( näin hienosti sitä selitetään itselleen työttömänä lusmuilu) ja aikaa on näköjään istua koneella ja levittää pelisilmää, kun rakkaat "jos sais kerran reissullansa" -työn tulokset ovat koulutiellä. Olen suustani täysin edesvastuuton ihminen ja posket toimii välillä liiankin hyvin (tosin liian harvoin, jos mieheltä kysytään). Saa siis nähdä mitä tästäkin blogista vielä tulee, jessus sentään. Että miten monta Hankkijan lippistä sitä joutuu päähänsä survomaan tästä eteenpäin, kun hakee tähtisilmää eskarista.

Lopullisesti minut potkaisi alas jyrkänteeltä pikkuserkkuni. Hänen sanoja lainatakseni: "sun PITÄÄ alkaa kirjottamaan blogia. :) Pakkopakko.... :) Ei oo montaa ton tason huumoria omaavaa, joka lisäks kirjottaa ku ruuneperi ois nainu itse Juha Vuorisen ja tehny lapsen! :)" Kun verkkokalvoilla oli hetken poltellut kuva ruuneperistä ja juhavuorisesta homostelemassa ja siitä tiedosta, että minä olin tämän tsiitoksen lopputulos, olin pakotettu tekemään jotain. Terveisiä vaan teille muillekin painostajille, se on sitten teidän vika, jos tämä homma menee kuten isännän kerran kuinen eli ihan reisille vaikka piti mennä päin persettä.

Palautetta saa antaa mutta ei tarvi eikä ole ihan pakko jos ei taho. Todennäköisesti vedän teidän vittuilustanne koko 5 litran kattilallisen hernesoppaa tuulenhalkojaani ja sitten tulee isännälle kiire, kenellekäs muulle. Ja mä meinaan vaihtaa Karvalakkimallin turkistarhaa ja helvetin hiippakuntaa pari kilometriä etelään päin, mikä aiheuttaa mahdollisia katkoksia kirjoitukseen. Tai sitten ei. En miä tiijjä. Menen puuuuis.