Hä, aika romanttinen otsikko tähän blogiin vai mitä sanotte?!
Talvi tuli ja minä kiitän. Loppui se perkeleen ravan ja räpäskän kantaminen tähän huusholliin. Viime talven -30 pakkaset hiipivät mieleen, kun mukajäädyn tonne -20 asteeseen. Että lämminhän tässä itse asiassa on, vaikka vanhan ämmän viiksikarvat on huurussa ja sieraimet liimaantuu yhteen. Rakastan ydintalvea ja perkeleellisiä pakkasia, mutta täytyy siitä silti repiä ne lakisääteiset riemut.
Käytiin tänään vanhimman pojan kanssa ”cityssä” optikolla. Meikäläinen miettii tietenkin puoli tuntia, että mitä sitä päällensä laittaisi. Ja että naisen pukeutuminen pakkasella voi v***u olla vaikeaa. Siis tällaisen urpon, joka mukahaluaa näyttää fiksulta. Yritin saatana smurvoa legginssejä (perkele, niillekin on pitänyt keksiä joku hieno nimi, pitkät kalsarit ne on!!) farkkujen alle. Arvatkaa onnistuuko, kun ei niissä vitulan farkuissa normaalistikaan pysty hengittämään!! Sain farkut hirveen hien siivittämänä polviin asti. Jouduin siis miettimään suunnitelma B:tä. Tosin iso slöö otsassa jo hetken harkitsin ulostautumista ne farkut polvissa. HAA - SUKKAHOUSUT, nuo itse saatanan keksimät vekottimet, joita Niksipirkka on tulvillaan!! Onhan ne jumalauta kätevät juu, KAIKESSA MUUSSA PAITSI TARKOITETUSSA TOIMINNASSAAN! Ne perkeleen rimpulat venyy ja paukkuu naapurikaupunkiin asti ja ne pystyy vetämään helposti tissien alle (okei, tissit jää oikeasti kumilenkin väliin). Yritin saada sukkahousujen päälle kauhealla työllä farkut ja ai että miten oli MUU-KAA-VAAA! Koko kaupunkireissun ajan oli sellainen olo, että rekkamiehen kynäteline vilkkuu aivan varmasti ja paskat on housussa. Sen vuoksi tietenkin, että farkkujen kuuluu sekä soida päällä, että olla lantiomalliset vyötäröltään. No, tällä reissua se vyötärö oli keskellä persettä. HYVÄ MEININKI! JA NIIN! Sitten kun saat koko paskan puettua päälle niin eikös jollekin kääpiölle tai itselle tule PASKAHÄTÄ! Ja taas mennään. Ja jos ei tule phyytton housuun, itse on ainakin käytävä heittämässä vielä viimeinen virtsa, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Arvatkaa, vedänkö noita vekottimia ihan heti uudelleen jalkaani. Lupasin itselleni, että laitan ne huomenna töihin, päähäni! Muualle tähän kroppaan en enää ikinä suostu niitä laittamaan. Ja poltan ne työpäivän jälkeen. No, ehkä leikkaan haarakiilasta jännän hajuisen nenäliinan itselleni...Korkeintaan.
Miespuolinen ystäväni lohdutti minua sanomalla, että Black Horseihin pukeutuminen ei ole sen mukavampaa. Se on kuulemma talvipukeutumisen visuaalinen kauhu - malliston kuosit kertovat kaiken. Pakko sammuttaa valot vaikka pukeutuu yksin ettei sielu kolhiinnu... Lohdutti Karvalakkimallia vähän. Paitsi kunnes tajusin, että tässä huushollissa vitun hyvä jätkä on mua aina illalla ovella vastassa Mustana Hevosena, kun tulen töistä. Perse roikkuu nilkoissa, polvissa on kauheat pussit ja jalassa on lämpösukat. IHAN KUIN TÄSTÄ ARJEN ROMANTIIKASTA OLIS VARAA TAPPAA SAATANA PISARAAKAAN!! Tähän loppuun sellainen facepalm –hymiö x 1000. Tana.
