perjantai 25. marraskuuta 2011

Pitkästä aikaa puristettua


Mä olen saanut tukun uusia lukijoita. Tervetuloa kaikille tasapuolisesti. Lämmittäähän se vanhan lehmän mieltä, että joku näitä haluaa lukea. Toivottavasti tekstini ilahduttavat teitä ainakin enemmän, mitä ne tapahtumahetkellä ovat minua naurattaneet.

Perhana, kun oikeassa elämässä pitää nykyään niin perkeleen kiirettä, ettei ehdi laittaa enää ajatuksia paperille. Tai ehkä ne kaikki voimat menee töissä pomoille vittuillessa. Niin tai näin, koitetaan nyt saada jotain aikaiseksi. Toivottavasti ei mene kovasti väkisin pusertamisen puolelle. Tiedättehän sen tunteen, kun tavallaan niin kuin olis kauheesti tulon päällä, koitatte henkenne edestä puristaa ja tuloksena on nuppineulan pään kokoinen tuotos. Olo on kuin voittajalla kunnes tajuatte, ettei tästäkään nyt paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa…

Tuli töistä mieleen, että ei ole kaikki meillä käyvät asiakkaat lukeneet tätäkään blogia ja suosituksiani vitturätin roskisoinnista. Eilen tyhjensin taas niitä perkeleitä ja siellä pohjalla lojui vain pari viattoman näköistä käsipaperia. Nappasin ne kumihanskaan ja kun olin laittamassa niitä jätesäkkiin niin eikös siihen vitun kumihanskaan ollut tarrannut kiinni verinen terveysside. Siinä nökötti, kuin sittisontiainen paskakikkareessa. Eikä helvetin perkeleelläkään irti. Siinä meikä taas vispaa händyä kuin pahin runggaren ja meinas taas hermo mennä. Mitä tästä opimme. Viattomankin näköinen roskis voi sisältää kauhean miinan.

Meillä oli perjantaina saunapäivä. Toiveissa oli emännällä, että tulis se kuuluisa Napakymppi, johan edellisestä  kerrasta oli jo tovi. Kello lähenee yhdeksää, ollaan isännän kanssa nautittu yksi saunaolut ja puoli lasillista punaviiniä.  Ja eikös jumalauta, kun allekirjoittaneen silmä hiukan vältä, insinööri tempaisee. Se kiskaisee kuulokkeet korvilleen, laittaa mankkaan mielimusiikkiaan ja kampeaa itsensä olohuoneen lattialle X-asentoon. Menee minuutti ja lattialta kuuluu sen saatanallinen kuorsaus. En meinaa uskoa korviani. Siinä se vitun möhköfantti makaa täysin taju kankaalla. Vittu, että vitutti. Meinasin hakea auton perästä tunkin ja survoa sen niin, ettei ukko nouse siitä ihan hetkeen. Siinä poltti äijä kyllä joulun ja juhannuksen jumalauta. Että kattellaan joku pääsiäinen sitten, vuonna 2020. vittu. Sillon kerran, kun mulla on kissanminttupäivät niin äijä vetää itsensä nirvanaan musiikista. Sen on pakko olla vähäsen homo. Miättikää ny. 

Sain pikku-gigololta kirjeen: "tää on salainen. äiti on paras meidän perheestä mutta joskus ei.” Siinä oli hyvin kiteytetty meikäläisen mielipuolisuus ja mustavalkoisuus yhdessä lauseessa. Nyt kaikki kukkahattutädit imaisee käpytukkansa peräreikään asti, mutta luen välillä tyttären 10 v. päiväkirjaa. Siellä on vähän toisenlaista tekstiä.  Minulla on välillä kunnia olla idiootti, ääliö, paskapää ja mitä nyt kymmenvuotias suht verbaalisesti lahjakas nuori neiti ikinä keksiikään. Paras juttu oli, kun likka paiskasi suutuksissaan kaukosäätimen niin, että se meni rikki. Isi tietysti antaa palautetta sitten niin maan saatanasti ja sanoo, että nyt sinä likka korvaat tämän omista rahoistasi. Luin sitten tytön päiväkirjaa tämän tapahtuneen jälkeen: "isi kertoo äitille ja se on pelottavaa. Äiti osaa huutaa TOSI LUJAA, se huutaa KURKKUSUORANA!!”  Mistä on mahtanut likka moisenkin valheen keksiä, kröhöm. Meikäläinen tosin vetäisi oman käpytupeensa henkeen, kun  luin erään toisen tarinan: "Leikittiin kaverin kanssa brätseillä. Ne teki kondomeilla seksiä!!!" MMMMMMITÄMITÄMITÄ TEKI JA MINKÄ KANSSA JA HÄÄÄÄÄ?!!! Jumalan tähden, että tein pari ristin merkkiä siltä seisomalta. Siitä, että mukana oli kondomi ja yksityiskohdat oli onneksi hiukan vielä hakusessa. 

Huhhuh.