Kohtalotovereita, onhan teitä

Saapui lauantai ja siivouspäivä. Kun ollaan kerran kaikki samaan aikaan kotona. Sanoin ukolle, että se on hänen vuoronsa mopata lattiat. Mitä varten?! Kun ne ei ole edes paskaiset?! Ja selitäs nyt, että mitä sillä mopilla saa pois sellaista, mikä ei imurilla lähde??!! Kun ei tällä edes ole paskaista!! Ette taas arvaa, mitä minä mietin. Tältäkö minun kanssani olevista useimmiten tuntuu, kun ovat itseään tyhmemmässä seurassa? Tuumasin vaan, että sinä se jaksat pitää tota saatanan mutinaa joka kerta. Ukko käski mun vielä näyttää, että miten sitä moppia kuuluu käyttää, ettei vaan tee sitä väärin. Ja kun se pösilö oli saanut neliönmittaisen alueen pestyä, alkoi se mutina, että ”mitäköhän sellainen siivooja maksaa, vois vittu tämänkin ajan tehdä jotain ihan muuta!!” Ei tehnyt yhtään mieli hivauttaa. Pois se minusta. Saattoi kyllä käydä mielessä, että kun kerran vuodessa joutuu moiseen hommaan niin olis saatana tuonkin energian käyttänyt sen luudan heiluttamiseen JUMALAUTA. Ja annas olla, kun silmäni hiukan vältti, niin johan insinööri oli lahjonut likan parilla eurolla ja tytär loppujen lopuksi isoimman työn teki. 

Vitun hyvä jätkä rojahti yksi ilta sohvalle. Nappasi kaukosäätimen käteensä ja meinasi vaihtaa kanavaa. Ei toiminut kapula. Ammattilaisen insinööri tavoin hän alkoi tietysti heti tutkia säädintä. ”Kuka helvetti on vaihtanut tähän kapulaan patterit?? Mitä täällä on oikein puuhattu?? Miksi tämä PERKELE EI TOIMI??” Kysyin, että onko sulla oikea kapula kädessä (niitä kun on 4 erilaista olohuoneessa oleviin vehkeisiin). ”NO VITTU ON ON, SAMSUNG TÄSSÄ LUKEE MUTTA MITÄÄN EI TAPAHDU!” Aikansa kun se siellä kirosi, piti minun siirtää lentotukialukseni apuun. Lähempi tarkastelu osoitti, että kapula oli toki samanmerkkinen kuin televisiomme, mutta kuului autotallissa olevaan stereosoittimeen. 

Tähän kohtaan on pakko lainata erään asiakkaan kertomusta. Heillä kuulemma mies tekee harvemmin ruokaa, koska ei ole siinä varsinaisesti mikään ammattilainen. No, kerran mies oli sitten tarjoutunut tekemään lihamureketta. Huuteli vaimolleen keittiöstä, että mitäs tälle mureketaikinalle kuuluu tehdä, kun tämä on hiukan löysää? Vaimo vastaa, että siihen voi lisätä vaikka korppujauhoja…Mutta pitäisikö minun tulla vähän auttamaan? EI ei ei, kyllä hän hoitaa, mies oli vastannut. Hetken päästä mies huikkaa, että tämä taikina on edelleen löysää! Vaimo kysyy, että miten paljon niitä korppujauhoja laitoit. Mies vastaa, että tommonen 3-4 desiä. Nyt vaimon on mentävä keittiöön huomatakseen, että mies on paistanut jauhelihan. 

Kohtalotoverien tapaaminen on aina lohduttavaa.