Sekalaista rutinaa

Isännällä on välillä tyhmiä kysymyksiä. Yksi on, että ”onko tässä kaikki päivän postit?” Voi vittu. Ei ole. Jätin niistä puolet postilaatikkoon. Siis mikä helvetin kysymys tuollainen on? Toinen on, että ”Onko tässä kaikki ruoka, mikä on jäljellä?!” Ei kun laitoin siihen kattilaan vaan osan ja loput on tuolla jääkaapissa. Siis voi elämän kevät. Ymmärrätte varmaan, miksi en aina viitsi vastata mitään.

Sain töitä. Kun sain puhelun tästä ilouutisesta niin oli hiukan pitelemistä, etten alkanut puhelimessa kiljua suoraa kurkkua. Yritin pitää pokkani, tuumasin vaan tulevalle pomolle, että alkaa pienimuotoinen tuuletus jahka tämä puhelu päättyy. Siinä minä sitten vedän yhdeltä istumalta ilmaveivit, zumbat ja sorsien kutsuhuudot ja kakarat katsoo mua kuin vähä-älyistä. Nyt on aika voittajafiilis mutta ensimmäisen työpäivän jälkeen se onkin sitten kaikkea muuta. Tiedän, etten ole itseäni taas niin tyhmäksi tuntenut ihan hetkeen. 

No, kuten tunnollisen äidin kuuluu, aloin heti järjestää kotiasioita siihen malliin, että täällä pärjätään. Tsekkasin kakaroiden talvitamineet ja vaatteet siihen malliin, että jos niitä ei kukaan talikulli pariin kuukauteen ymmärrä pestä niin on edes kalsarit millä mennä kouluun. Tai kun talvipakkaset ja lumi tulee taas tänäkin talvena yhtenä suurena yllätyksenä meille suomalaisille niin mukuloilla on edes villasukat, mitkä vetää jalkaansa. Iskihän tässä touhussa tietysti taas trauma. Jos mulla oli viimeksi pyykinpesun jäljiltä 3 paritonta mustaa sukkaa niin nyt mulla oli käsissäni 3 mustaa sormikasta, jotka oli jokainen eri paria. Siinä mä tuijotin niitä kuin tukiainen peilikuvaansa ja olin varma, että nyt on saatana piilokamera jossain. Ei tämä voi olla totta. Kohta joku blondintotko loikkaa jostain kaapista ja huutaa, että ”SMILE, YOUR ON CANDID CAMERA!” Ja seuraavana kuvissa on, kun minä tungen sitä blondia postilaatikkoon ja mikkiä sen hanuriin. Ei muuten yhtään naurattanut. Lisäksi kun kaivoin talvihanskoja pahvilaatikosta niin sieltä löytyi VAIN 2 paritonta tumppua. Joku on varmaan suuressa viisaudessaan ajatellut, että niiden parit ilmestyy jostain kesän aikana. Tai ne lisääntyy siellä loodassa keskenään. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut ja jouduin sosialisoimaan ne roskikseen. 

En ole tainnut vielä kirota sipulinkuorintaa. Tein äsken sitä hommaa ja olipas vastustajani ärhäkkä! En ollut saanut kuin pienen palan irti niin silmistä juoksi jo vesi kuin Niagarasta. Eipä ole tätäkään ennen tapahtunut. Silmiä kirvelee niin maan saatanasti eikä niitä meinaa saada perkeleelläkään auki!! Tätä tuskaa lisää tietysti sellainen sipuli, mistä se kuori ei lähde sitten helvetin perkeleelläkään irti!! Yritän kyniä sitä mahdollisimman nopeasti paljaaksi, mutta eikös siitä saatanan paskaläjästä irtoa kerralla vain pikkusormen kynnen kokoisia palasia. AAaaaaaaargghhh!! Joo, myönnetään että koitin kerran Niksi-Pirkan kikkaa ja vedin sukelluslasit päähäni. Mutta vittu hei, miettikää nyt sitäkin näkyä. Ei siitä puutu kuin ovikellon soitto. Minä kurkkaan ikkunasta ne sukelluslasit päässäni ja todennäköisesti siellä on posteljooni, joka näyttää Tom Cruiselta. Riivin lasit päästäni mutta nahkaan painuneet punaiset rannut kyllä kavaltaa, että jotain helvetin outoa on tämäkin akka just duunannu. Näin siis EI ole käynyt, mutta minun tuurillani kävisi varmasti. Siksipä kärsin silmät punaisena joka kuorimakerta enkä kaiva niitä laseja enää esiin.

Mulla on taas oikein erityisen naisellinen olo. Tiedätte varmaan, mikä aika kuukaudesta silloin on kyseessä. Sattuipa silmääni mainos ja teki mieli heittää tuo näkötoosa ikkunasta pihalle. Telkusta tulee persrättimainos, jossa myyntilause on ”Always - have a happy period.” Elikkä suomennettuna ”Always/Aina – onnelliset kuukautiset!” Jo on jumalauta aikoihin eletty taas, kun vittuilevat sielläkin päin naamaa!! Mies varmaan tuonkin idean takana. Joku helvetin urpo, jolla ei ole mitään käryä tästäkään touhusta. Samalla logiikalla sitä voisi mainostaa peräpukamavoidetta: ”HERBIINA ÄÄSLOTION: HAVE A HAPPY TAKAPUOLIRYPÄLE!!” Saatana. Kun musta tulee vanha, väsynyt, kärttyinen ja toimeeton akka niin alan lähetellä kitkeriä palautteita jos jonnekin aikani kuluksi. Ja kun en lähetä valituskirjeitä, laitan suklaata ikkunalasien väliin ja annan muhia siellä. Sitten lähetän sen pilaantuneena suklaatehtaaseen ja odotan vastineeksi vähintään sataa kiloa karkkia. Kun paskan möivät. Mun vanhuuden karkkipäivät on turvattu.  

Tere tulemast Katja Valtanen! May the force be with you, ’cos you are going to need it here :D