Terrrvetuloa maailman yrrrrjöttävimpään blogiin!

Ukko kävi katsastamassa mun Paskatin. Ei mennyt läpi, joku perkeleen osa siitä piti korjata. Vietiin masiina sitten korjaamolle ja korjaaja soittaa, että mitä tälle piti tehdä? Että ihanko totta tuo osa X pitää vaihtaa, kun hänen mielestään siinä ei ole mitään vikaa! Saatana, siinä on taas katsastusmies tienannut päivän leipänsä meidän kotteron kohdalla. Isäpappa katsasti myös omansa tässä taannoin ja jarrupalat olivat niin kuluneet, että metalli hinkkasi metallia. Mutta ei sitä kukaan huomannut. Perkele sentään. No ei auta rutina, korjattava tuo waageni oli ja isäntä kävi sitä uudelleen eilen näyttämässä. Pistin sille viestin, että ”Menikö se paskaläjä läpi?!” Isäntä vastasi heti takaisin, että ”Just pätkähti tullista ja läpi meni. Näytin katsastusmiehellekin sun viestin”. Kiva juttu. Meidän sukunimi on jo sellainen, että se jää ihmisten mieleen niin isäntä heittää vähän vielä löylyä kiukaalle. 

Mietin tuossa elämäni yrrrrjöttävimpiä kokemuksia. Meikällä pysyy suht helposti muona sisällä eikä mitkään eritejutut ym. vie ruokahaluani. Ainoa asia, mikä alkaa väistämättä kuvottaa, on viemäreiden putsaus. Varsinkin se, kun olen muuttanut uuteen asuntoon ja avaan käsienpesualtaan hajulukon. Hyi helvetti!!! Ihan kuin se olisi yhtään helpompaa, kun ne on omia paskoja mutta että tekee pahaa kaivaa sitä limahiussmegmamössöä sieltä jonkun toisen jäljiltä, yyyyyyh. Prrrr. Koin silti viime syksynä jotain vieläkin järisyttävämpää. Ystävälläni oli asunto, jossa hänellä oli vuokralainen. Kävipä niin hyvä tuuri, että parin kuukauden jälkeen ei vuokrarahoja enää kuulunut ja kävi ilmi, että narkkarihan se siellä majailee. Kun tämä kyseinen tyyppi saatiin kauhean väännön jälkeen pihalle, jälkien siivoaminen olikin sitten ihan Jackass -puuhaa. Sähköt oli katkaistu kyseisestä huushollista jo aikaa sitten, mutta pakkasta ja jääkaappia ei ollut kukaan silti tyhjentänyt. Ensimmäisen SWAT-ryhmän miesjäsen oksensi tyhjentäessään jääkaappia. Pakkasessa oli ollut hiivaa ja ettei ikinä arvaa, miltä se haisi sulamisen ja viikkojen lämpimässä olemisen jälkeen. Kun me ystäväni kanssa menimme kakkoskierrokselle siivoamaan, kuulen kun keittiöstä alkaa kuulua ystäväni yökkäilyä: ”hyihyihyihyiiiiiiiiiiyööökkkyökyöööööökkk!!” Menen katsomaan ja jääkaappi on täynnä kärpäsen toukkia. Käsken ystäväni poistua ja alan siivota jääkaappia. Täytyy sanoa, etten ole ikinä mitään yhtä kuvottavaa touhua tehnyt. Olin varma, että ne hyppii sieltä kaapista mun puseron sisään. Huh huh, se oli kyllä aika touhua se. 

Perkkeles, kun kyrsii. Pesen pyykkiä ja siellä on saatana ainakin sata paria mustia sukkia. Huushollin kolmella asukkaalla on jalan mitta 37-39 ja isännän sukat on sellaista venyy ja paukkuu –osastoa, ettei niistäkään osaa suoralta sanoa, kenelle ne kuuluu. Siis voi helvetin perse, kun yrität löytää jokaiselle oman parin. Tämä on lähes mahdoton tehtävä ja sitten alkaa kuulua jostain päästä huushollia natina, että ”EI NÄÄÄÄ OOOO MUN SUKAAT!!! NÄÄÄ ON ERI PARIA!!!” OU RILI JA NOU SHIT?! En osta enää yhtään ainoata sukkaa tähän talouteen, missä ei ole jotain tunnusmerkkiä. Olkoon sitten pojan sukissa vaikka perkele pupujusseja, mutta joku saatanan tunnistuskoodi niissä on oltava. JA. Ihan kuin tässä ei olis tarpeeksi vitutuksen aihetta niin arvatkaapas: pyykinpesun jälkeen minulla on kädessäni jumalauta 3 mustaa sukkaa eikä niille yhdellekään ole paria!!! Miten helvetissä se on mahdollista!?? Söikö se saatanan aaeegee ne vai mihnä perkeleeseen ne on mennyt?!Hiukanko mä tungen ne sukat mun muniin, kun lähden kohta salille. Niin, sekin vielä! Heitin äsken salivaatteet niskaan ja urheilutissiliiveissäni on vetoketju edessä. Minä tietysti rykäisen sen kiinni niin eikös puolet hinkkinahasta ole siellä saatanan vetoketjun välissä!! Hiukan teki höpöttiä hetken. Mua ei SAA-TA-NA huvita taas mikään!

Ajattelin suorittaa Extreme Duudsonit ja kävin lasten kanssa kaupassa. Yleensä ukko hoitaa meillä nämä hommat. Poden tästä tietysti lievää huonoa omaatuntoa, kun levitän kotona tätä lentotukialustani ja olisin päivisin täysin kykenevä käymään hyllyjen välissä kiertelemässä. Siksipä näin perjantain kunniaksi päätin, että nyt käyn minä vastavuoroisesti. Valmistelin itseäni sanomalla, että ”kaikki menee ihan hyvin, ei mitään hätää. Tällä kertaa hermosahajälkeläisesi ovat kuin herran enkeleitä.”  NO VITTU JUST NÄIN. En ollut saatana saanut ostoskärryjä vielä kaupan heiluriovista sisään, kun pikku-gigolo huutaa jo lehtihyllyllä, että ”OSTETAAN ÄITI TÄMÄ, AI MIKSEI?! NO TÄMÄ SITTEN!!?? MIKS-EI-I-I-I-I!!!!!????” Gigolo killuu rattaissa, toinen on hukassa ja minun vanteeni lurahtaa just jenkoiltaan. Se hyvä puoli tuossa kauppatouhussa kakaroiden kanssa on, ettei saatanan varmasti tule tehtyä yhtäkään heräteostosta! Ainoa missio kun on saada kamat kasalle ja päästä kaupasta helvetin äkkiä ulos. Pikku-gigolo vielä kassalla haluaa jotain ja kysyn, että ”no, onko sulla lahaa?!” Ei ole. Tuumaan, että ei ole sitten huoliakaan. Mahtoikohan se kassaneito ymmärtää mun kuivaa huumoriani. 

Hyvää viikonloppua rakkaat lukijat!