Aikuisten juttuja

Olen suuren suuri alapäähuumorin ystävä. Taisi yksi kaveri minut jo yläasteella nimittää Pervo-Sannaksi. Mutta minkäs teet.

Joskus tässäkin huushollissa on mökötetty, jos toinen ei ole lähtenyt mukaan jumppaan. Mutta ei sitä ihminen jaksa jatkuvasti mököttää, joten tuosta on onneksi päästy. Ja nykyään tuo vällykäärmeen etsintä aiheuttaa repeilyä useammin, kuin mitään muuta. Sekään, onneksi, ei siis ole tässä elämässä niin vakavaa.

Kun on samassa parisuhteessa ollut kohta 18 vuotta niin väkisinkin hommat alkaa maistua ajoittain puulta. Se on tietysti ehkä positiivinen asia, ettei tätä puuta joudu sitten kerralla maistelemaan kovin kauaa. Isäntä on meinaan aika rivakka tapaus. Puoleen tuntiin sisältyy jo helposti kahvit ja konjakit. Tästä on osoituksena mm. kerta, kun isäntä ajoi autopeliä pleisteissönillä. Meikällä oli vissiin kusiaisia housuissa, kun riivin äijän kesken pelaamisen majavan nylkemishommiin. Isäntä ajoi kilpa-autonsa parkkiin ja käy heilauttamassa peittoa. Autopelin ajanoton mukaan aikaa meni viisi minuuttia. Ei muuta kuin auto pois parkista ja kisa saattoi jälleen jatkua! Lapset olivat varmaan pihalla tai hoidossa, kun tämä suuri episodi tapahtui. Mutta vaikka ne olisivat sisälle paukaisseet kesken puuhien, niin eivät ne raukat olisi edes ehtineet tajuta, mitä tapahtuu. En ehtinyt meinaan minäkään.

Kyllä tämä ihan oikeasti on sellaista komiikkaa välillä, ettei mitään järkeä. Siinä, kun umpirakastunut hehkuttaa suurta kiihkoa ja ylimaallista intohimoa, pitää itse oikein kaivaa mielensä sopukoita. Että millaista se oikein joskus oli. Tai onko se sellaista koskaan edes ollut? Tosin nuorempana erotiikan tappamiseen tarvittiin vähän enemmän, kuin nykyään. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että koko erotiikka käsitteenä on aika lailla jo kuollut tässä suhteessa. Mutta muistuupa mieleeni tapaus suhteen alkuajoilta (osalle tämä tarina on jo tuttu). Asuin vielä kotona ja äijä maleksi usein meillä. Meillä oli tapana raahata yläkertaan minun huoneeseeni aamupala ja päivän lehti. Kävi kerran sitten niin, että aamukahvin joukkoon oli lurahtanut jotain ja yksi asia johti toiseen. Juuri kun ”se” oli lurahtamassa ”sinne”, eikös ISÄNI tule koputtamatta, avaa huoneeni oven ja kysyy, että ”olikos teillä se päivän lehtiiiiJJJUMALAUTA!!! *ovi pamahtaa ripeästi kiinni* Näin jälkikäteen haluan kuolla häpeästä, mutta mitäs nuorena moisista vaan hommat jatkuivat loppuun asti. Että miten vitussa?! Hyi olkoon!! Elämäni karmein kokemus, by far!

Isäntä on oikea herra 47. Yhtä sulava ja karvainen. No ei kyllä, onneksi. Muistui mieleen toinen miehen urpoilu. Eräänä kauniina päivänä mieheni halusi tarkistaa konehuoneeni tilanteen. Juuri kun mäkkaiver oli konepellin alla pää pystyssä, hän käskee äkkiä laittaa valot päälle. Minähän laitan ja ukko alkaa vaahdota, että ”MUIJALLA ALKOI MONDEOT SAATANA KESKEN KAIKEN!!” Minä siihen rauhallisesti, että käypäs  kuule vilkaisemassa peiliin. Ja laitapa urpo samalla helvetin iso tukko siihen klyyvariisi, sieltä tulee nimittäin verta. 

Isäntä savusti lohta tuossa joku päivä. Vittuili muka hauskana, että hänelle kuulemma tuli siitä sillin hajusta sellainen deja vu. Että jostain se on tuttu, mutta ei hän kyllä kuollakseenkaan muista, että mistä. Heitin sitten vastapallona takaisin, että olisko 35 vuoden takaa? Silloin olit ainakin aika likellä. On meinaan välillä sen verran harvassa majavan metsästys, että ehtii kyllä helposti unohtaa, miksi niihin naurettaviin asentoihin taas pitikään vaivautua.