Lueskelin tuossa toista blogia, jossa hehkuu vastarakastumisen huuma ja onni. Aloin miettiä, millaiseksi se huuma sitten muuttuu vuosien saatossa. Tai siis on täällä muuttunut. Ollaan tehty matit ja mervit muutaman kerran (siis erottu, puukot ollaan jätetty vähemmälle) ja ehkä joskus lyöty vähän luuria korvaan ja huudettu. Tai kysytty maistraatista, mistä saa eropapereita. Tai anopilta, että mihin osoitteeseen tuon saa palauttaa. Tosin saatan muistaa väärinkin.
Moni asia muuttaa vähän muotoaan. Sen sijaan, että toinen sanoisi rakastavansa, se sanoo kylläperkelekertovansa sitten, kun lakkaa. Julkisella paikalla pussailu onkin nuoleskelua ja illalla kiihkeiden hyvän yön toivotusten sijaan vierestä kuuluu ”mulla on kaaauhea pallihiki, haluatsä koittaa?” Kun joskus sain vuosipäivänä lahjaksi hajuvettä, ruusuja ja alusvaatteita, nyt hääpäivälahja saattaa olla mm. seuraavanlainen (osa ystävistäni on tästä jo kuullutkin, pahoitteluni siitä, trauma iskee jälleen):
Kävipä kerran erikoinen tapaus: hellasärön (minä) ja möhköfantin (hellimänimi isännälle) tiet olivat alkuillasta eronneet, kun fantti oli nauttinut kärsäänsä liikaa lientä. Fantti joutui ryömimään kotikoloonsa hieman etuajassa ja kun hellasärö 5 tuntia myöhemmin tuli kotiin, löysi hän fantin makaamasta ovensa edustalla komean kärsäsyljen vierestä. Onneksi hellasärö on väkivahva ja hän talutti fantin autotalliin, löi autotallin oven kiinni ja painui itse sisälle sänkyyn nukkumaan. Aamulla fantti herää autotallista toisen kärsän todella pakottavaan hätään ja silloin iskee fantille paniikki - pimeys on karmea ja miten tallista pääsee sisäkautta puuuuuis???!! Hetken jakoavaimen kanssa heiluttuaan ja ruuvattuaan mies tajuaa, että ovessa on kääntyvä kahva ja kaiken kattava pimeyskin helpottaa, kun riisuu aurinkolasit. Fantti pääsi huussiin ja hellasärö herää, kun hääpäivän aamuna terassilta kuuluu painepesurin ääni. Siellä se fantti pesee kärsäsylkeä kauheessa kanuunassa ja saipa taas naapurit viikoksi puheenaihetta. Kun hääpäivälahjaksi tilattu limusiini parin tunnin päästä saapui, samppanjat jäi kylmään ja kylmää oli kyytikin.
Se on rakkautta se, kun moisen episodin jälkeen käy mielessä laittaa miehelle lentäjänkypärä päähän ja testata sitä vähän käytännössä, mutta en kuitenkaan tee niin. Tai kun mies soittaa festareilta, että ”mmä nnnukahdin tttohon pientarreellevähäkssh aikaa ja jokhu nusshhhi mun fffesshtarilipun ja lompakon ja mä en pääshe nyt shishään eikä mulla ole rahaa tulla busshhilla kotiin”, suljet luurin vähin äänin ja kerrot lapsille joulupukin juuri kyselleen, että haluttaisko me uusi telkkari!? Rakkaus ei todellakaan ole sokea, mutta minä olen onneksi ihan helvetin likinäköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti