Pulinaa

Olen aika taitava. Siis ensinnäkin olen ihan hullu siivoamaan, äidin perintöä. Opiskelija-aikana olin tosin ihan sika, pölypalloja oli kuin murkkuja kusiaispesässä ja kämppä muutenkin kuin räjähdyksen jäljiltä. Mutta nykyään olen menettänyt siivoamiselle järkeni. Hulluuden asteelle se varmaan alkoi siirtyä muutama kuukausi sitten (joo, uskokoon ken tahtoo), kun sain rikki teollisuusimurin. Siis ihan sellaisen todellisen heavykäyttöön tarkoitetun imulaitteen, millä ammattisiivoojat vetelee menemään. Siis perkele - kärsä poikki naps. Tämä tapahtui siis toisaalla, ei kotona. Joku jo luuli.

Kuluneen viikonlopun aikana kaivoin sitten onnesta soikeana oman pikku elektroluksini tuolta kaapista ja ihmettelin, kun imupää ei tottele sitten hiukkaakaan. Komennan sitä oikealle niin se perkele puskee ihan johonkin muualle. No rikkihän sekin saatana oli!!! Nätisti oli muoviosa murtunut ja näin minun herkkä mieleni myös. Kaiken pelastus on onneksi se, että huushollissa on keskuspölynimuri. Ai muuten miten on hieno laite!! Siinä lepää hermo, kun ensin kaivat 10 metriä rullattua letkua helvetin pienestä kaapista, sitten se perkeleen letku on tuhannessa solmussa ja sitä saa ensin vartin oikoa, että sillä ylipäätään pääsee imuroimaan. No, tarkoituksenani oli imuroida puhtaaksi rikkaimurin säiliö (tässä kohtaa joku jo ajattelee, että maailmassa ei ole tarpeeksi mentaalilääkkeitä minun tarpeisiini) niin eikös sieltä rikkaimurin säiliöstä holahda joku maatiaiskissan kokoinen pölypallo ja tuki koko saatanan keskuspölynimurin!!! Jumalauta kun tuli tälle marttakerholaiselle kiire. Taas vilisee vitut, kun meikä kirmaa kuin Marion Jones letkun toiseen päähän kaivamaan sitä tolloa pois ja nitroa kaapista. Meinas loppua maailma. Onneksi oli kädet kuin gynekologilla ja mieli kuin raivoisalla härällä niin tollo irtosi.

Muutenkin ärsyttäis. Ei nyt suoraan vituta, mutta ärsyttää. Meinasin ensin siitä avautua, mutta päätin antaa paskan olla. Tällä kertaa kyseessä ei ole oma ukkokulta. Mutta siitäpä voisinkin taas kertoa, kun meillä oli nii-in mu-u-kaa-vaa taas tuona yhtenä viikonloppuna, josta jo aiemmin kerroinkin. Poikkeuksellisesti isäntä oli ihan fiksusti liikkeellä tuolloin. Polvessa oli tosin kauhea vekki eikä mitään tietoa, mistä sekin oli siihen tullut. No, isäntä soitti yöllä kolmen aikaan, että ”mmä olenthsässä kissanlihaphaikassha, otatsä kebebbiä?!” Kieltäydyin ja sanoin tulevani paikalle, taksikin kun oli kuulemma jo tilattu. Minä tietysti heitän rotsin äkkiä niskaani ja liukastelen melkein 10 senttisillä kusiluistimilla mehmettien mekkaan. Ulkopuolelta jo erotan nuokkuvan mieheni, sen jolla on hieno ulsteri ja saatanallinen karvapipo päässä. Kun tilaus saapuu, siinä on 1 pizza ja 2 kebabbia. Että meni sitten sekin puhelu ihan perille asti. Ulkopuolella tilattua (?!) taksia ei näy ja mies on taas omatoiminen maaseudun Mäkkaiver. Hän näppäilee puhelimeen 0100100: ” Hhhalooo, sshaiskos taks*hik*hhin tähän valtakadulle….Valtakadulle…Voisshshhh yhhdishtää. *sulkee puhelimen* Eissshe yshdistänyt". Kysyin, että mihin helvettiin sä oikein soitit?!! Että jo on kummaa porukkaa nykyään numeropalvelussakin saatana, kun ei yhtä taksia saa toimitettua valtakadulle. 

Onneksi tämä omatoiminen mies kompensoi näitä toilailujaan ja hän on tällä kyseisellä hetkellä hakemassa elektroluksiini uutta päätä. Tosin se meinasi joutua hommaamaan sen myös itselleen vittuiltuaan jotain noista imurien hajoamisista. Ehti perkele livahtaa ulko-ovesta ennen marmorikaulimen heilahdusta.