Arjen pienet ihanuudet

Arki on ihanaa. Varsinkin kun siinä on monta pientä asiaa, mistä repeää riemu. Kyllä nykyaikana on hienoa, kun on olemassa elmukelmut ja leivinpaperit. Kuka helvetti niitä kuitenkaan saa sellaisena ulos paketista, kuin haluaisi? Yritäpä repäistä siisti pellin kokoinen leivinpaperin palanen niin saat varmasti koko rullan lentämään paketista helvetin kuuseen ja saat askarrellapaskarrella vartin, että saat sitä mitä halusit. Valmiita arkkejahan ei voi ostaa, nehän on ainakin 20 senttiä kalliimpia!  Elmukelmunkin sahalaita on ihan pelkkää vittuilua, kenellä sekin toimii, kysyn vaan? Ei täällä ainakaan. Saatanan kelmu sen kuin venyy ja paukkuu ja on lopuksi sellaisessa rutussa, ettei siitä ota selvää edes SUPO. Tai sitten on nämä hot wings tai kinkku –pakkaukset, joissa kulmassa lukee ”Avaa tästä”. Olen satavarma, että siellä on piilokamera ja joku insinööri nauraa kuset housussa, kun meikäläinen ensin nyppii vartin, että saa siitä kulmasta edes jonkun avaatästä-alun. Sitten kiskon naama irvessä ja sormet verillä sillä tuloksella, että kulma irtoaa ja ainoa mikä on auki, on meikäläisen sadatteluhana. Pakkaus on iloisesti vieläkin vakuumi. Parasta vittuilua on ”Avaa ja sulje uudelleen” –paketit. Jos pakkaus sattuu aukemaan, se helvetin replu repiää niin, että ei kyllä yksikään mahatmakandhi sitä enää kiinni saa. Jotta perkeleen kätevää. Minkäköhän suuruisen innovaatiopalkkion noistakin neroleimauksista on joku maksanut. 

Mä olen muutenkin ihan huippu keittiössä. Usein siellä lämpenee kuitenkin meikäläinen enemmän kuin hella. Viimeksi taas kiitin maustetehtaan työntekijää, sillä oli varmaan ollut ”se aika kuukaudesta” tai se oli muuten vaan ollut ”taas sillä tuulella”. Se perkeleen kettu oli laittanut paprikajauhepurkkiin sellaiset isot reiät mistä saa sirotella nälänhädän torjunnan verran kerralla. No enhän minä sitä helvetti vieköön huomannut ja holvasin siitä munakkaaseen oikein ravistelun kera. Voi kilin vittu ja taas oli kiire, kun keskellä munakasta on desilitran keko paprikajauhetta ja yrität sitä lusikalla sieltä sorkkia pois. Toinen tuhoon tuomittu yritys on myös koittaa saada ketsuppipurkista niitä viimeisiä rippeitä. Heilutat ja vatkutat ja kun avaat purkin, ketsuppi tursuaa sieltä kuin laava Etnasta pitkin korkkia etkä ehdi kuin levittää silmäsi lautasen kokoiseksi. Luuulit sitä tsuppia olevan vain lusikallisen, mutta jostain perkeleestä sitä tursuaa ainakin desi.  Sitten kun yrität rutistaa niitä viimeisiä rippeitä niin ketsuppi pirskottuu kuin se kuuluisa varpusparvi pitkin keittiötä mutta halutussa kohteessa sitä ei ole pisaraakaan. Tässä vaiheessa alan yleensä kaivaa pakastinta. Sitten hihkaisen, kun löydän sieltä avatun pyttipannupussin. Nappaan kulmasta kiinni ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, koko vitulan pussi ropisee iloisesti pitkin pakastinta. Perkeleenhelvetinhelvetti, isäntä saa siltä istumalta " 007 ja lupa tappaa" -puhelun ja lupaan olla ritsan kanssa ovella vastassa, jotta tulee kerralla tuo kumilenkkien käyttö selväksi.

Meidän isäntä se vasta ruuanlaittokuru onkin. Täällä kun on välillä tortun saamisessa hiljaista niin isäntä kokeili kerran sen rinnakkaistoimintaa eli piparin leivontaa. Nyt kaikki miehet kynä käteen ja ilahduttamaan kumppania, ohje menee näin:

Osta kaupasta valmispiparitaikina. Ota se sulamaan minuuttia ennen aiottua leivonnan aloitusta. Huomaa, että paketissa sanotaan taikinan kestävän sulaa 2 tuntia. Kärsimättömät kakarat killuvat puntissasi ja sadan desibelin vaatimushuudot saavat aivosi raksuttamaan: ole omatoiminen maaseudun mäkkaiver ja laita taikina mikroon, täydelle teholle! Huomaa hetken kuluttua, että taikinapussi on mikrossa pullistunut kuin mäkkaiverin maha ja ennen kuin ehdit vittua huutaa, taikina on paukahtanut pitkin mikroa. Silmissäsi vilistää elokuva ”Juokse tai kuole”, emäntä kun saapuu kotiin näillä näppäimillä. Kaiva esiin lentäjänlakki ja istu odottamaan elämäsi kyytiä. Ei meinannut emäntä uskoa, että jos on torttua leiponut 17 vuotta, piparin teko vois olla noin vaikeaa.