tiistai 14. kesäkuuta 2011

Mä olen niiiiiiin kade!!!


Mää ole vallan kauhia hämmästynyt. Näitä mun juttujani luetaan tilastojen mukaan 9 eri maasta. Ketä te kaikki mahdatte olla? Samalla taivastelen näitä tarinoita, että eihän näissä ole mitään tolkkua. Ei minkään näköistä eikä väristä lankaa, oikeista lauseenrakenteista sunmuista nyt puhumattakaan. Täysin järjetöntä touhua. Miten näitä kukaan ulkomaalainen lukee?!

Meinasin kerrankin kirjoittaa jotain vakavaa. Nyt ei siis naarata. Ajattelin, että jos pohtisi ihmisen perisyntiä eli kateutta. Olen tullut meinaan siihen lopputulokseen, että minun pitäisi hommata itselleni tällainen luonteenpiirre. Elämä olisi paljon helpompaa ja toisten ihmisten kanssa tulisi paljon paremmin toimeen. Olisi kahvipöydässä enemmän juteltavaa. 

Jos joku on esimerkiksi hoikempi ja parempi badisempi, sille vois vittuilla, että saatanan riisikeppi. Että elääkö tollasella salaatilla ja raejuustolla muka joku. Ja käyt salilla, näillä helteillä?! HULLU! Kyllä nämä minun runsaat muotoni kertoo vaan hyvästä elintasosta ja siitä, että nautin elämästä. Ja hyvä sun on käydä vaatekaupoilla, kun olet tommonen luikku. Nykypäivänä tällaisille oikeille naisille ei edes tehdä vaatteita! Kootkin ovat pienentyneet tässä vuosien varrella! Ennen sovin kokoon 38 niin nyt pitää ottaa 44 eikä niitä saa näistä nykyajan nuorisovaateliikkeistä. Mätäne sinäkin anorektikko helvetissä.

Kun joku sinkkukaveri löytää uuden suhteen, aletaan kaivaa siitä uudesta kusipäästä menneiden haamut ja petetyt eksät. Kerrotaan, että ei tuo kyllä kauaa tule kestämään tuo teidänkään juttu. Samalla pysytään lähellä, udellaan kerran viikossa kuumimmat juorut, joita voi sitten toisten kavereiden kanssa kahvikupin ääressä siunailla ja jeesustella. Veikataan yhdessä kaverin selän takana kilpaa, miten pitkä suhde on ja voittajalle on luvassa mainetta ja kunniaa. Tarjotaan sillekin alistetulle naisraukalle sitten olkapäätä, kun se tulee itkien lohtua meiltä hakemaan.

Kun ystävä saa jotain uutta ja hienoa, ihan mitä tahansa. Nämä voi aina kuitata pröystäilyksi! Mihin sekin sellaista tarvii?! Ja eihän se sovi edes siihen tai tähän tai tohon?! Tai jos työkaveri tulee pomon kanssa paremmin toimeen, niin työntekijän voi automaattisesti tuomita perseennuolijaksi. Siis ei vittu! Kaiken luottamuksen ja arvostuksen sekin on saanut vaan ruskealla kielellä. Ja kaikki tuo iloisuus ja aktiivisuus, mä en vittu jaksa tuollaista duracellia. Siis ra-sit-ta-vaa-daaah!!!  Tai se porukan nainen, joka aina laittautuu, pukeutuu sävy sävyyn ja on viimeisen päälle. Saatana mikä miestennielijä ja hienoperse. Laittaa pakkelia varmaan aamupaskallekin ja roskiksen vie satiinihanskat kädessä. Jeesus!! Tuo tyyppi kuntosalilla, joka on tiukoissa vaatteissa ja katselee itseään peilistä. On niin itseään täynnä, miten viitsiikin, aivan naurettavaa. Tulee tänne vaan peilailemaan ja esittelemään persettään miehille. Saatanan kotka.

Tai tuo paremmin tienaava naapuri. Vittu lääkäriporvari. Repii varmaan sairasta liksaa eikä Suomen valtio saatana ymmärrä siltäkään ottaa enempää veroa. Saisi antaa puolet mulle. Nytkin olen työttömänä ja kolme lasta elätettävänä. Että meneekö taas tämäkin oikein, kysyn vaan?! Kaikille saman verran sanon minä. Sille peruskoulun suorittaneelle ja 6 vuotta lääkiksessä hikoilleelle. Nykypäivän lääkäritkin on muutenkin ihan vitsejä. Ei ne osaa muuta kuin reseptejä kirjoittaa ja siitä sitten maksetaan monta tonnia. Sitten pröystäillään, rakennetaan vitullinen linna ja ostetaan Mersu. Menisivät muualle rahojaan levittelemään.

Tässä maailmassa minua hämmästyttää ja kummastuttaa moni asia. Kateus kuitenkin yllättää minut joka päivä aina uudelleen ja uudelleen. Kateus on ihana syy peittää omat virheet, vähentää omaa saamattomuuttaan ja olla katsomatta peiliin. Kaikki epäkohdat omassa elämässä ja itsessä voi aina kääntää muiden syyksi. Aina löytyy aihe ja syy, että vastapuolen voi lynkata ja hänen saavutuksiaan vähätellä. En ikinä tule ymmärtämään, miten toisen ihmisen onnistuminen millä tahansa elämän saralla on toiselta pois. Ikään kuin toisen onni veisi omasta osan ja sitä olisi tässä maailmassa vain tietty määrä. 

Kateellisen luonteenpiirteen kehittäminen imaisisi minut varmasti paremmin erilaisiin piireihin, tiettyjen ihmisten suosioon ja kahvikeskusteluihin. Mutta enpä ole ikinä ollut suosion perään, piirileikitkin on ihan perseestä ja en juo vittu kahviakaan, jos se siitä on kiinni. Pitäkää siis perkele tunkkinne. 

2 kommenttia:

  1. Aamen ja asiaa joka sana! :D Täytyy tosiaan olla hullu, jos 30 asteen helteellä viitsii raahautua salille. Mielialalääkitykselle olis siis mullakin käyttöä ;D

    VastaaPoista
  2. Tere Jonna!

    Taidan kanssa kuulua siihen kastiin, ettei niin vahvaa lääkitystä taida ollakaan, että meikäläiseen tehoaisi ;DD

    VastaaPoista