Huh hellettä

Puhelin on kiva keksintö. Tekstiviestit varsinkin, kun ne on niin helppoja. Ei tarvitse kohdata vastapuolta, kun voi vaan ilmoittaa sitä ja tätä. Itse sain juuri äsken viestin tuntemattomasta numerosta. Siinä joku Hilma (nimi muutettu) ilmoitti, että ”huomenna pelit klo 17.30 ja 18.30. Lähdetään klo 16.45. Mukaan tarvitaan kuskeja jne. Ajoissa paikalle!!!” Muuten ihan helvetin hyvä, mutta mulla on 3 tenavaa, joista kaikki pelaa futista. Yksi harrastaa sen lisäksi vielä pesistä. ETTÄ MISTÄ HELVETISTÄ MINÄ TIEDÄN TUOLLAISEN VIESTIN PERUSTEELLA, ETTÄ KENESTÄ MUKULASTA ON KYSE JA MILLAISISSA VEHKEISSÄ MÄ SEN MATKAAN LAITAN!!? Jotta voi helvetin 666. Se on tietysti tosi vaikeaa laittaa, että minkä ikäluokan junioreista on kysymys. Siitä tajuais tällainen tyhmempikin urpo, että ketä tarkoitetaan. Taas saa perään soitella ja selvittää. Ukolle kun tätä sitten kirosin niin huomattiin, että hänkin sai pari päivää sitten samankaltaisen viestin Mantalta (nimi taas muutettu).  Ukko vastasi siihen, että ”OK, MEIDÄN TYTTÖ TULEE PELAAMAAN!” Muuten kaikki ihan hyvin, mutta jälkikäteen selvisi, että viesti koski nuorinta poikaamme. Mahtoi siinä taas valmentaja ajatella, että onko se TYTTÖ?!

Hiertääkö (eli suomeksi sanottuna sviduttaako) teitä, jos kengässä on hiekan muru? Minun on ainakin pakko riisua kalossi ja tyhjentää se, vaikka olisi miten pieni kikkare, alkaa muuten ottaa helevetisti pattiin. Tämän vuoksi en taas ymmärrä noita kakaroita. Ne tulee pihalta/koulusta/harkoista ja kysyn, että onko kengät hiekkaa täynnä? No joo, emmäätiiiää, no ehkä vähän. Vittu. Siitä hiekkamäärästä sais yhden Kalaharin autiomaan!! Ja tenava on iloisesti tassutellut niillä pari viikkoa. Miten pystyy. Minä sitten tietysti käsken mennä tyhjentämään kengän. Ennen kuin taas ehdin vitulaa huutaa niin tenava kääntää kengän ympäri eteisessä niin, että se Kalajoen hiekkasärkkä tuli sitten just siihen. Ja taas äänijänteitä koitellaan. Että on se nyt PRKL että tonne ULOS JJMMLLTA ja minä kun joudun täällä siivoamaan niin sitä ei siihen tyhjennetä ja ja ja. Huokaus.

Tähän kun lisää lievän kehitystasoisen uusavuttomuuden niin avot. Likka tuli pyörällä kaverin luota ja pimpottaa ovikelloa. Istun juuri pöydässä ruokakaukalo nokan alla enkä nosta ahteriani, vaikka tyttö soittaa ovikelloa . Nyt siellä haetaan taas sossun numeroa, mutta älkää huolestuko. Se saatanan ovi on auki! Siis ei tietenkään fyysisesti sepposen selällään vaan auki lukosta. 8 kertaa hän soittaa ovikelloa ja sitten alkaa koputella silmät suurina keittiön ikkunaa. Kun ei kukaan avaa! Kummallista palvelua tässäkin hilttonissa perkele. Karvalakkimalliovimikko mulkaisee keittiön pöydän vierestä ja huutaa, että LAKKAA SE RIMPUTTAMINEN JA VÄÄNNÄ SIITÄ KAHVASTA!!! Selitys on, että eemmääätiänny! No ei kai kukaan jumalauta selvännäkijä ole, että koittamatta tietää onko ovi auki lukosta vai ei. Mutta jos rakas trinsessani seuraavalla kerralla edes yrittäisit. 

Mua vituttaa nämä helteet. En kuitenkaan kuulu niihin ihmisiin, joita vituttaa talvi, kevät, kesä ja syksy. Aina on joku päin helvettiä. Milloin on liian paljon lunta, perkeleen kylmä ja blaa blaa. Itse rakastan talvea, pakkasta, lunta ja pidän huomattavasti vähemmän nykyisestä ilmasta. Nytkin ulkona on mittarin mukaan 30,5 astetta lämmintä. Mitä helvettiä?! Kuka saatana sen termostaatin kanssa oikein leikkii?!  Näihin helteisiin kun liittää ilmastoimattoman auton niin katastrofin ainekset on käsillä. Vedinpä tuossa taannoin broilerin koipiini hienot saaprit (=caprit) ja lähdin kakaroiden kanssa jätskikiskalle. Hikoilin matkalla kuin pieni sika ja kun nousin autosta, tunsin valtaisan pershien. Arvatkaa oliko minun hienot saaprini persiistä aivan märät ja hikinoro oli silmin nähtävä. Jäi mammalta jätskit syömättä sillä reissua. 

  

Oltiin eilen Tampereella hevimetelifestifaaleilla. Lämpöä oli vähintään sata astetta ja sillä hiekkakentällä ei juuri varjoa ollut. Meikäläinen taisi kuluttaa eniten aikaansa katselemalla ihmisten asusteita. Tai niiden puuttumista. Iso osa miehistä oli heittänyt paidan pois ja näkyi siellä muutama nahkahousuissakin. Mahtaa siinä olla kikkeli suht keitetty illan päätteeksi. Ja jos itsellä teki tiukkaa saada vessareissulla housuja takaisin nihkeään arseen niin noissa nahkabyysissa ei kannata vessareissua edes harkita. Oikeasti, niitä ei satavarmasti saa enää riisumisen jälkeen takaisin jalkaansa. Veikkaan, että se yksi mies pelkissä boksereissa oli tehnyt juuri tämän virheen. Mutta parilta naiselta oli kyllä unohtunut jokin vaatekappale kotiin. Nykyään kun on muotia naisilla nämä pitkät kalsarit. Kesälläkin. Osalle ole kuitenkaan kerrottu, että ei ne hyvä jumala ole pelkiksi housuiksi tarkoitettu?! Mitä hittoa ne muijat ajattelee, että vedänpä nämä pitkät raappahousut kinttuuni ja tämän topin. Mi-Tä?! Parhaan pukeutujan tittelin sai kuitenkin se hieman pullea nuori tyttönen, joka oli vetänyt päälleen topin ja ohuen miniharsohameen. Hame oli niin läpinäkyvä, että sen alta näkyivät puuterinväriset pikkuhousut ja kaikki muukin. Lausuin mielessäni rukouksen, mutta painajaiset tulivat silti seuraavana yönä. Ja tuli bongattua muutama karvainen persvakokin! Mikä siinä muuten on, että vaikka se polttaa silmiä ja kärventää verkkokalvot niin silti sitä on pakko tuijottaa?! Että kyllä, siinä se on!! On edelleen!! Aaaaargghh!!! 

Siellä oli yhdessä ruokakojussa hyvää asiakaspalvelua. Ensinnäkin kun heitin ilmoille tilaukseni niin vastaus oli, että IN INGLISH PLIIS! Öh, oukei vat tö fak? Tilasin, englanniksi, paistettuja vihanneksia, perunoita ja kebablihaa. Sain perunaa, nakkia ja makkaraa. Että oli meikäläisen englanti vissiin ihan vitusti ruosteessa. Lähen reenaan. Sitä kielillä puhumista.