Kovvoo hommoo

Mulla meni taas hermo näihin arjen pieniin ihanuuksiin. Nimittäin kaupasta ostettuihin pakastepusseihin. Niitähän on eri kokoisia: 3 litran, 5 litran jne. Mutta voi kilin kellit, miten se on joka kerta suuren suuri yllätys, että millainen pussi siitä rullasta oikein kuoriutuu. Arvata tietysti saattaa, että promillen tuurilla se pussi on oikeanlainen ja jos et heti jumalauta laita siitä pussin kyljestä notuleita ylös, että kenen valmistajan ja minkä kokoinen ja missä tehty niin ikinä et enää samanlaisia mistään löydä. Kuitenkin joka armas kerta jää skeidosta käteen ja pussukat on päin vituraa. Kuka perkele noita muutenkin suunnittelee ja millaiseen tarkoitukseen, hä?!! Kyllä se on jo suoranaista vittuilua, kun 5 litran pussi on 10 senttiä leveä ja vittu metrin pitkä!! Jotta mitä helevettiläistä? Miten hitossa sinne saa ylipäätään mitään mahtumaan?? No joo, okei, ehkä joku hauki sinne vois uida solahtaa nätisti, mutten minä haukia saatana täällä joka kerta pakastele! Siinä sitten koitan smurvoa sinne pitkulaiseen pussiin salaatinpuolikasta niin eikös se perkeleen kaalinkerä juutu ensinnäkin heti siihen pussin suulle eikä mene sinne pussiin sitten helvetilläkään. Puhumattakaan, kun yrität sitä survottua ruokataloustuotetta saada sieltä kenties joskus vielä pihalle. Voi jumalauta sanon taas! Että mihin helvettiin tuollaiset pussit on suunniteltu, lehmän sisätutkimukseen?!! Tässä taloudessa on tasan yksi lehmä eikä sen sisätutkimukseen paljon muovipussia tarvita. Oikeasti, hitto vieköön! Sitten niitä pusseja on tietty tsiljoona siinä rullassa eikä niitä raaski poiskaan heittää, vaikka joka kerta vitutus on varma. Kyä ihminen on tyhmä.

Meidän isäntä sai eilen tiketin luuriin höpöttämisestä ratissa. Insinöörillä on aina kovasti asiaa ja olen muutaman kerran huomauttanut, että tuossa käy vielä köpelösti. Ei siitä kuulemma mitään sakkoja saa, on niillä poliiseilla parempaakin tekemistä. No, eilen ei vissiin sitten ollut ja viidenkympin pikavoitto napsahti. Ei hän kuulemma alkanut sitten päätään aukoa poliiseille, vaikka vitutti.  Että ihan totta! Poliisien syyhän sekin sakko taas oli, taivas varjele.  Urpo. Muistui tapauksesta mieleeni alkuseurustelu ja miehen punainen kupla. Heti kun mies sai kortin, piti saada auto. Se haettiin Tampereelta. Kotona tämä markkualen huomasi, että käsijarru oli ollut koko matkan ylhäällä. Oltiin toisen kerran kotikylillä, jo pimeän tultua, auton kanssa ja ukko kiihdyttää oikein kunnolla. Vinkkaan, että siellä on takana auto, missä on valo katolla. Että voipi olla poliisi, kantsis himmata. ”Vitut se mikään poliisi ole, SE ON TAKSI!!” Ei ollut taksi. Poliisi kysyy, että mihinkäs nuorella herralla oli niin kova kiire? Tyttöystävän luo. Herra lainvalvoja siihen, että eikös se istu tuossa vieressä?! Nii-i. 

Kesä on tullut ja arska. Insinööri on kova poika ulkoilemaan ja joka jumalan kesä se kyrväyttää itsensä. Nyt se on ensimmäisen kerran suostunut laittamaan aurinkorasvaa, mutta jos ei äiti ole mukana sitäkin touhua valvomassa niin vituiksihan se menee. Kun se tuli tässä taannoin sisälle puutarhatonttuiluiltaan niin koko selkä oli punainen. Aurinkorasvan rajat näkyi tosin olkapäillä. Siihen asti, mihin käsi oli yltänyt, oli valkoista lihaa ja muu selkä oli palanut. Hyvä isi! Olin tuossa itsekin auringossa päivällä ja lasten kanssa uimassa. Minen tosin ui, en osaa enkä suostu kovin helpolla vetämään minkään sortin uikkareita päälleni. Olen sen verran kalpeakin, että nokkii linnut kuoliaaksi. No, anyway. Pojat uiskenteli ja pienimmällä on korvissa tulpat ja päässä panta, kun on putkikorvainen (-aivoisuuden lisäksi). Tämä tietysti hiukan häiritsee pojan jo valmiiksi huonoa kuuloa eli kaikki komentelut menee täysin ohi ja poika puhuu muutaman desibelin kovempaa. Tyyliin: ”ÄITII, MULTA TULI PIARU!!” Ei jäänyt asian tiimoilta mitään epäselvää muiden rannalla olleiden kohdalla. Mutta erään tuttavani isoäiti on jo aikoinaan kuulemma todennut, että se, joka pierua pidättää niin siinä on muutenkin jotain outoa. Helvetin hyvin sanottu.

Muoks: Tervetuloa lukijaksi Laura Pyykkö! Toivottavasti navigaattorisi toimii ja tämä osoite on se, mikä pitikin :D Viihtyisiä hetkiä ;)

Muna, kana ja majava

Syön iltapalaa olohuoneen pöydän vieressä. 20 sentin päässä makaa ukko, paljaat jalat samalla pöydällä, ja tyyppi RAAPII MUNIAAN!! Voi vittu. Korostetaan, että en kuulu niihin ihmisiin, jotka menettävät ruokahalunsa kovin helposti. Kevyesti söin sairaanhoitajaopiskelijana ripulipaskasouvin jälkeen ruokalassa luumukiisseliä tai vihreän liman imemisen jälkeen puolestaan sitruunakiisseliä. Kuulun kuitenkin niihin, joiden mielestä ruoka on yksi elämän suurimmista nautinnoista. Ruokahaluani ei kauheasti kiihota se, että yritän nauttia rauhallisesta ilta-ateriasta niin vieressä ukko räplää muniaan. Huomautan häntä asiasta, että voisitko saatana lopettaa sen pallien kyhnytyksen, kun yritän tässä samalla syödä?! Saamarin tampio silmät selällään vastaa, että ”en minä niitä mitään raapinut, minä nostin niitä! ” Anteeksi kuinka, NOSTIT?! Roikkuuko tuon kokoiset vehkeet muka ylipäätään? Ja miten helvetissä niiden ”nostamiseen” menee minuutti?! Jumalauta. Jo sinä taas vitsin murjaisit. Ja vaikka nimittäisit tuota touhua presidentin audienssiksi niin lopetat hyvän sään aikana. Toimitus taas huomauttaa, että tämä kiiwien raapija itse on varsinainen hienoperse. Sadan metrin säteellä jos menet pieraisemaan, kun se heittää kitusiinsa muonaa niin johan sieltä kuuluu, että ”EI OLE FIKSUA PIERESKELLÄ, KUN TOISET SYÖ!!” No joo joo, ei ole, hupsista ja sorisori. Mutta. Kävipä kerran niin, että söin taas iltapalaa ja eikös tämä möhköfantti-insinööri itse tee juuri sen suurimman synnin sohvalla vieressäni. Sanoin siinä paikassa, että menetit muuten just joka helvetin veto-oikeuden mun suolikaasuihin tästä eteenpäin. Että kertaakaan et enää asiasta huomauta, hyi helvetti vieköön. Olen oikeutettu kaasupäästöihin koska tahansa. Ja kuinka ne aina sattuukaan narahtamaan  juuri sopivaan aikaan.

En ole vielä tainnut kertoa, kun ajoin moottoripyöräkortin pari kesää sitten. Heti alkuun täytyy sanoa, että jos olisin tiennyt mihin itseni laitan, en olisi ikinä sinne mennyt. Silti yksi elämäni parhaista kokemuksista, ehdottomasti. Opettaja kysyi ensimmäisellä teoriatunnilla ajokokemuksestamme. Pojat olivat ajelleet tietysti mopoilla ja minä 15 vuotta sitten pappatunturia mummulan metsissä. Olisi kannattanut jättää sekin asia mainitsematta, sitä ei meinaan tulisi kukaan uskomaan, että osaisin ajaa edes polkupyörällä. Luojan kiitos sain ensimmäisen ajotunnin henkilökohtaista opetusta. Sain alleni kevarin ja kun pörryyttelin sen kanssa helvetin pehmeää soratietä, olin varma, että nyt tuli viikatemies ja karvalakkimalli on kohta kynitty lentäjän lakki. Helvetti, että hirvitti. Sitten kun piti pienellä kentällä kääntää pyörää ympäri, näkymä oli suoraan Kummelista. Kun ei muista missä on kaasu, jarru, kytkin ja vaihteet saati sitä, että miten niitä perkeleitä käytetään yhtä aikaa niin meikä oli siellä pöpelikössä kädet pystyssä joka jumalan kerta. Ei puhettakaan, että se perkeleen pyörä olisi kääntynyt kuten pitää. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin hetki, että pyörä piti vaihtaa kunnon moottoripyörään. Kiva fiilis, kun se rotjake painaa hiukan mopoa enemmän ja tästä 163 sentin rungosta varpaankärjet ulottuu juuri ja juuri maahan. Ei muuta kuin helvetillisellä sadekelillä 8-tielle ja 15 km toiselle kentälle treenaamaan jarrutusta. Kun vihdoin sain kyseisessä harjoituksessa pyörään ylipäätään tarvittavan nopeuden ja sen mankin pysähtymään halutulla tavalla niin tunnen, että nyt lähti! Meinaan se kuuluisa mopo käsistä. Eikös se perkele kellahda siihen sijoilleen ja tämä karvalakkimalli siellä välissä. Huusin vaan, että voivvitttuuuu, viittikkö vähän jeesata, että nyt on tämän kanan häkki vähän ahdas, että miten täältä pääsee puuuuisss?! Nolotti, hävetti ja kyrsi. Uusi pyörä kolhuilla ja itsetunto miinuksella.

En ole ikinä vanhoilla päivilläni jännittänyt mitään yhtä paljon kuin inssiä. Ajo kaupungissa oli ihan helppo, mutta kenttätesti hirvitti. Vettä tuli taas kuin erään naisihmisen b-rapusta ja kun sain testin onnellisesti läpi, tuuletin niin, että koko kenttä raikui. Olen aivan varma, että opettaja ei olisi senttejään minun puolestani vedonlyönnissä pistänyt. Oli sen verran suora tyyppi kyseessä, että todettiin yhdessä tuumin, että tästä kurssista jäi kyllä jälkipolville kerrottavaa. Se kiitokseksi viemäni viskipullo ei silti tainnut riittää trauman unohtamiseen ja henkisen kivun lievennykseen. Olipahan kokemus, molemmille.

Pakko vielä kirjoittaa mainoksista, noista ohjelmatarjonnan jääkaappitauoista. Enpä mennyt kerran jääkaapille vaan katsoin, mitä töllöstä tuuppaa. Ja voi perkele. Yhden mainoskatkon aikana tuli ainakin kaksi naisten alapäähän liittyvää tuotemarkkinointia. ”Kutiaako räpsäsi, onko majavallasi tukala olo?!” tai ”onko torttusi kuin eilispäivän fisufile, falskaako venttiilisi?!” Voi perkele. Onhan se tietysti ihan kiva joo, että näitäkin on, mutta näiden kahden mainoksen välillä tuli K-kaupan tarjous: ” NYT MUREA NAUDAN SISÄFILE VAIN 29,95.-!!” Että heti tuli sellainen olo, että lähdenpä hakemaan tuota filettä tuosta. Alkoikin tehdä vähän lihaa mieli. Mahtaa kauppiaat olla mainospaikastaan tyytyväisiä. Siellä on markkinointipäällikkönä joku sulovilen, kun halvalla sai mainospätkän telkkuun!! Kyllä kannatti!!

Mä olen niiiiiiin kade!!!

Mää ole vallan kauhia hämmästynyt. Näitä mun juttujani luetaan tilastojen mukaan 9 eri maasta. Ketä te kaikki mahdatte olla? Samalla taivastelen näitä tarinoita, että eihän näissä ole mitään tolkkua. Ei minkään näköistä eikä väristä lankaa, oikeista lauseenrakenteista sunmuista nyt puhumattakaan. Täysin järjetöntä touhua. Miten näitä kukaan ulkomaalainen lukee?!

Meinasin kerrankin kirjoittaa jotain vakavaa. Nyt ei siis naarata. Ajattelin, että jos pohtisi ihmisen perisyntiä eli kateutta. Olen tullut meinaan siihen lopputulokseen, että minun pitäisi hommata itselleni tällainen luonteenpiirre. Elämä olisi paljon helpompaa ja toisten ihmisten kanssa tulisi paljon paremmin toimeen. Olisi kahvipöydässä enemmän juteltavaa. 

Jos joku on esimerkiksi hoikempi ja parempi badisempi, sille vois vittuilla, että saatanan riisikeppi. Että elääkö tollasella salaatilla ja raejuustolla muka joku. Ja käyt salilla, näillä helteillä?! HULLU! Kyllä nämä minun runsaat muotoni kertoo vaan hyvästä elintasosta ja siitä, että nautin elämästä. Ja hyvä sun on käydä vaatekaupoilla, kun olet tommonen luikku. Nykypäivänä tällaisille oikeille naisille ei edes tehdä vaatteita! Kootkin ovat pienentyneet tässä vuosien varrella! Ennen sovin kokoon 38 niin nyt pitää ottaa 44 eikä niitä saa näistä nykyajan nuorisovaateliikkeistä. Mätäne sinäkin anorektikko helvetissä.

Kun joku sinkkukaveri löytää uuden suhteen, aletaan kaivaa siitä uudesta kusipäästä menneiden haamut ja petetyt eksät. Kerrotaan, että ei tuo kyllä kauaa tule kestämään tuo teidänkään juttu. Samalla pysytään lähellä, udellaan kerran viikossa kuumimmat juorut, joita voi sitten toisten kavereiden kanssa kahvikupin ääressä siunailla ja jeesustella. Veikataan yhdessä kaverin selän takana kilpaa, miten pitkä suhde on ja voittajalle on luvassa mainetta ja kunniaa. Tarjotaan sillekin alistetulle naisraukalle sitten olkapäätä, kun se tulee itkien lohtua meiltä hakemaan.

Kun ystävä saa jotain uutta ja hienoa, ihan mitä tahansa. Nämä voi aina kuitata pröystäilyksi! Mihin sekin sellaista tarvii?! Ja eihän se sovi edes siihen tai tähän tai tohon?! Tai jos työkaveri tulee pomon kanssa paremmin toimeen, niin työntekijän voi automaattisesti tuomita perseennuolijaksi. Siis ei vittu! Kaiken luottamuksen ja arvostuksen sekin on saanut vaan ruskealla kielellä. Ja kaikki tuo iloisuus ja aktiivisuus, mä en vittu jaksa tuollaista duracellia. Siis ra-sit-ta-vaa-daaah!!!  Tai se porukan nainen, joka aina laittautuu, pukeutuu sävy sävyyn ja on viimeisen päälle. Saatana mikä miestennielijä ja hienoperse. Laittaa pakkelia varmaan aamupaskallekin ja roskiksen vie satiinihanskat kädessä. Jeesus!! Tuo tyyppi kuntosalilla, joka on tiukoissa vaatteissa ja katselee itseään peilistä. On niin itseään täynnä, miten viitsiikin, aivan naurettavaa. Tulee tänne vaan peilailemaan ja esittelemään persettään miehille. Saatanan kotka.

Tai tuo paremmin tienaava naapuri. Vittu lääkäriporvari. Repii varmaan sairasta liksaa eikä Suomen valtio saatana ymmärrä siltäkään ottaa enempää veroa. Saisi antaa puolet mulle. Nytkin olen työttömänä ja kolme lasta elätettävänä. Että meneekö taas tämäkin oikein, kysyn vaan?! Kaikille saman verran sanon minä. Sille peruskoulun suorittaneelle ja 6 vuotta lääkiksessä hikoilleelle. Nykypäivän lääkäritkin on muutenkin ihan vitsejä. Ei ne osaa muuta kuin reseptejä kirjoittaa ja siitä sitten maksetaan monta tonnia. Sitten pröystäillään, rakennetaan vitullinen linna ja ostetaan Mersu. Menisivät muualle rahojaan levittelemään.

Tässä maailmassa minua hämmästyttää ja kummastuttaa moni asia. Kateus kuitenkin yllättää minut joka päivä aina uudelleen ja uudelleen. Kateus on ihana syy peittää omat virheet, vähentää omaa saamattomuuttaan ja olla katsomatta peiliin. Kaikki epäkohdat omassa elämässä ja itsessä voi aina kääntää muiden syyksi. Aina löytyy aihe ja syy, että vastapuolen voi lynkata ja hänen saavutuksiaan vähätellä. En ikinä tule ymmärtämään, miten toisen ihmisen onnistuminen millä tahansa elämän saralla on toiselta pois. Ikään kuin toisen onni veisi omasta osan ja sitä olisi tässä maailmassa vain tietty määrä. 

Kateellisen luonteenpiirteen kehittäminen imaisisi minut varmasti paremmin erilaisiin piireihin, tiettyjen ihmisten suosioon ja kahvikeskusteluihin. Mutta enpä ole ikinä ollut suosion perään, piirileikitkin on ihan perseestä ja en juo vittu kahviakaan, jos se siitä on kiinni. Pitäkää siis perkele tunkkinne. 

Huh hellettä

Puhelin on kiva keksintö. Tekstiviestit varsinkin, kun ne on niin helppoja. Ei tarvitse kohdata vastapuolta, kun voi vaan ilmoittaa sitä ja tätä. Itse sain juuri äsken viestin tuntemattomasta numerosta. Siinä joku Hilma (nimi muutettu) ilmoitti, että ”huomenna pelit klo 17.30 ja 18.30. Lähdetään klo 16.45. Mukaan tarvitaan kuskeja jne. Ajoissa paikalle!!!” Muuten ihan helvetin hyvä, mutta mulla on 3 tenavaa, joista kaikki pelaa futista. Yksi harrastaa sen lisäksi vielä pesistä. ETTÄ MISTÄ HELVETISTÄ MINÄ TIEDÄN TUOLLAISEN VIESTIN PERUSTEELLA, ETTÄ KENESTÄ MUKULASTA ON KYSE JA MILLAISISSA VEHKEISSÄ MÄ SEN MATKAAN LAITAN!!? Jotta voi helvetin 666. Se on tietysti tosi vaikeaa laittaa, että minkä ikäluokan junioreista on kysymys. Siitä tajuais tällainen tyhmempikin urpo, että ketä tarkoitetaan. Taas saa perään soitella ja selvittää. Ukolle kun tätä sitten kirosin niin huomattiin, että hänkin sai pari päivää sitten samankaltaisen viestin Mantalta (nimi taas muutettu).  Ukko vastasi siihen, että ”OK, MEIDÄN TYTTÖ TULEE PELAAMAAN!” Muuten kaikki ihan hyvin, mutta jälkikäteen selvisi, että viesti koski nuorinta poikaamme. Mahtoi siinä taas valmentaja ajatella, että onko se TYTTÖ?!

Hiertääkö (eli suomeksi sanottuna sviduttaako) teitä, jos kengässä on hiekan muru? Minun on ainakin pakko riisua kalossi ja tyhjentää se, vaikka olisi miten pieni kikkare, alkaa muuten ottaa helevetisti pattiin. Tämän vuoksi en taas ymmärrä noita kakaroita. Ne tulee pihalta/koulusta/harkoista ja kysyn, että onko kengät hiekkaa täynnä? No joo, emmäätiiiää, no ehkä vähän. Vittu. Siitä hiekkamäärästä sais yhden Kalaharin autiomaan!! Ja tenava on iloisesti tassutellut niillä pari viikkoa. Miten pystyy. Minä sitten tietysti käsken mennä tyhjentämään kengän. Ennen kuin taas ehdin vitulaa huutaa niin tenava kääntää kengän ympäri eteisessä niin, että se Kalajoen hiekkasärkkä tuli sitten just siihen. Ja taas äänijänteitä koitellaan. Että on se nyt PRKL että tonne ULOS JJMMLLTA ja minä kun joudun täällä siivoamaan niin sitä ei siihen tyhjennetä ja ja ja. Huokaus.

Tähän kun lisää lievän kehitystasoisen uusavuttomuuden niin avot. Likka tuli pyörällä kaverin luota ja pimpottaa ovikelloa. Istun juuri pöydässä ruokakaukalo nokan alla enkä nosta ahteriani, vaikka tyttö soittaa ovikelloa . Nyt siellä haetaan taas sossun numeroa, mutta älkää huolestuko. Se saatanan ovi on auki! Siis ei tietenkään fyysisesti sepposen selällään vaan auki lukosta. 8 kertaa hän soittaa ovikelloa ja sitten alkaa koputella silmät suurina keittiön ikkunaa. Kun ei kukaan avaa! Kummallista palvelua tässäkin hilttonissa perkele. Karvalakkimalliovimikko mulkaisee keittiön pöydän vierestä ja huutaa, että LAKKAA SE RIMPUTTAMINEN JA VÄÄNNÄ SIITÄ KAHVASTA!!! Selitys on, että eemmääätiänny! No ei kai kukaan jumalauta selvännäkijä ole, että koittamatta tietää onko ovi auki lukosta vai ei. Mutta jos rakas trinsessani seuraavalla kerralla edes yrittäisit. 

Mua vituttaa nämä helteet. En kuitenkaan kuulu niihin ihmisiin, joita vituttaa talvi, kevät, kesä ja syksy. Aina on joku päin helvettiä. Milloin on liian paljon lunta, perkeleen kylmä ja blaa blaa. Itse rakastan talvea, pakkasta, lunta ja pidän huomattavasti vähemmän nykyisestä ilmasta. Nytkin ulkona on mittarin mukaan 30,5 astetta lämmintä. Mitä helvettiä?! Kuka saatana sen termostaatin kanssa oikein leikkii?!  Näihin helteisiin kun liittää ilmastoimattoman auton niin katastrofin ainekset on käsillä. Vedinpä tuossa taannoin broilerin koipiini hienot saaprit (=caprit) ja lähdin kakaroiden kanssa jätskikiskalle. Hikoilin matkalla kuin pieni sika ja kun nousin autosta, tunsin valtaisan pershien. Arvatkaa oliko minun hienot saaprini persiistä aivan märät ja hikinoro oli silmin nähtävä. Jäi mammalta jätskit syömättä sillä reissua. 

  

Oltiin eilen Tampereella hevimetelifestifaaleilla. Lämpöä oli vähintään sata astetta ja sillä hiekkakentällä ei juuri varjoa ollut. Meikäläinen taisi kuluttaa eniten aikaansa katselemalla ihmisten asusteita. Tai niiden puuttumista. Iso osa miehistä oli heittänyt paidan pois ja näkyi siellä muutama nahkahousuissakin. Mahtaa siinä olla kikkeli suht keitetty illan päätteeksi. Ja jos itsellä teki tiukkaa saada vessareissulla housuja takaisin nihkeään arseen niin noissa nahkabyysissa ei kannata vessareissua edes harkita. Oikeasti, niitä ei satavarmasti saa enää riisumisen jälkeen takaisin jalkaansa. Veikkaan, että se yksi mies pelkissä boksereissa oli tehnyt juuri tämän virheen. Mutta parilta naiselta oli kyllä unohtunut jokin vaatekappale kotiin. Nykyään kun on muotia naisilla nämä pitkät kalsarit. Kesälläkin. Osalle ole kuitenkaan kerrottu, että ei ne hyvä jumala ole pelkiksi housuiksi tarkoitettu?! Mitä hittoa ne muijat ajattelee, että vedänpä nämä pitkät raappahousut kinttuuni ja tämän topin. Mi-Tä?! Parhaan pukeutujan tittelin sai kuitenkin se hieman pullea nuori tyttönen, joka oli vetänyt päälleen topin ja ohuen miniharsohameen. Hame oli niin läpinäkyvä, että sen alta näkyivät puuterinväriset pikkuhousut ja kaikki muukin. Lausuin mielessäni rukouksen, mutta painajaiset tulivat silti seuraavana yönä. Ja tuli bongattua muutama karvainen persvakokin! Mikä siinä muuten on, että vaikka se polttaa silmiä ja kärventää verkkokalvot niin silti sitä on pakko tuijottaa?! Että kyllä, siinä se on!! On edelleen!! Aaaaargghh!!! 

Siellä oli yhdessä ruokakojussa hyvää asiakaspalvelua. Ensinnäkin kun heitin ilmoille tilaukseni niin vastaus oli, että IN INGLISH PLIIS! Öh, oukei vat tö fak? Tilasin, englanniksi, paistettuja vihanneksia, perunoita ja kebablihaa. Sain perunaa, nakkia ja makkaraa. Että oli meikäläisen englanti vissiin ihan vitusti ruosteessa. Lähen reenaan. Sitä kielillä puhumista.