Parisuhdevinkkejä, vältä näitä

Olin isännän ensimmäinen tyttöystävä ja hän on kuvaillut rakastumisensa syvyyttä sanomalla, että olisin periaatteessa voinut olla ketä tahansa. Arvaatte varmaan miten olin otettu. Mahtui alkutaipaleeseen muutaman muukin legendaarinen lause. Taisin olla hänen kotonaan ensimmäistä kertaa ja pussailimme hänen sängyllään. Ukkeli (silloinen hyväbadinen nuorukainen) katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: ”MÄ HALUAN PANNA SUA!” Siinä meni tovi ennen kuin pääsi tätä lausettaan toteuttamaan. Toisella kerralla, kesken hellän hetken, mies (silloinen nulikka) tulee ihan lähelle ja sanoo, että ”SULLA KASVAA JUMALAUTA VIIKSET!!” Arvatkaa, miten 16-vuotias tyttö suhtautuu moiseen lauseeseen ja miksi minulla on tänä päivänä rautainen itsetunto. On vähän niin kuin pakko.

Vitun hyvä jätkä halusi tehdä minuun heti alussa vaikutuksen. Hän kaivoi (taas heillä ollessaan) esiin VHS-kasetteja ja laittoi ne pyörimään. Mies oli jo tuolloin kova Iron Maiden –fani ja luulin, että nyt sieltä nauhalta tunkee jotain keikkataltiointeja. Kun nauha alkoi pyöriä, karmea totuus valkeni. Mies oli kuvannut itseään, nauhalla hän soitti jääkiekkomailaa ja heilutti päässään pitkiä kalsareita, kuten kunnon hevimiehen kuuluu. En muista miten kauan tätä katsomista kesti, mutta muistan nauhoja olleen enemmän kuin yhden. Mai gaad. Ei näin.

Kyllä sitä on nuorena ollut tyhmä. Vai mitä luulette, miten toimisi tällä hetkellä nuo kyseiset repliikit tai treffit. Tai se, että kun tapaan miehen ensimmäistä kertaa, se nuolee naamani märäksi ja puristelee tissini tunnottomaksi. Okei, totuuden nimissä ei touhu kyllä ole tuosta kauheasti muuttunut. ”Anna vähän enemmän itestäs!!” on ukkelin kulunein fraasi. Mutta jos mies alkaisi hieroa maitohinkkejäni ensimmäiseksi, saisi se suhteen sijasta kyllä nenänsä kipeäksi. Tai jos hän sanoisi, että minulla kasvaa viikset, köyttäisin miehen kiinni ja testaisin epilaattoria kiiveihin. Ai kauheeta, miten minusta on tullut vanhemmiten umpimielinen akka.

Kiitin taas ukkelia tänään. Sanoin sille, että ilman sitä ei olisi tätä blogia. Ei olisi mitään kerrottavaa. Taas sitä tarinan tynkää tuli, kun kävin Ikeassa ja ostin kattolamppuja kakaroiden huoneisiin. Sanoin isännälle, että tänään on mahtava päivä niitä asennella. Ensimmäinen meni kerrasta kunnolla, sanoinkin, että miten helvetissä tässä näin kävi?! Toisen kohdalla kävi niin, että huoneesta kuului rapsahdus ja huusin, että oletko hengissä?! Juujuu, kuului vastaus ja sitten välähti. Lensi kuulemma salama ja huushollista lähti sähköt. Siis 90% torpasta meni mykäksi minua myöden. Insiööriä alkoi vituttaa, kuin impotenttia miestä orgioissa. Se puhisee ja ähkii, tutkii sähkötauluja (vai mitä nyt lienevätkin) ja mietitään kaikkia mahdollisia sähkömiehiä pyhäpäivänä apuun. Sähköputkimiesinsinööri soittaa appiukolle ja talon entiselle omistajalle. Appiukko rientää tuhannentuhatta ryydlaukkaa meille ja lähdenpä minäkin sähkökaappia tölläämään. Siinä testataan appiukon kanssa sulakkeita ja minä kysyn taustalta, että mikäs se tuo on, väännän sulakenapin toiseen asentoon ja homma on hoidettu. Lähdin vihellellen takaisin hellan ääreen. 

Sanoin ukolle eilen illalla saunassa, että ostin sille synttärilahjan. Ja mies pitää sitä tai itkee ja pitää. ”Penisrengas?!” Vastasin, että muuten kyllä, mutta kaupassa ei ollut niin pieniä. ”Kumipuku??!!” Sanoin, että sitäkin katsoin, mutta kaupassa ei ollut niin suuria… Analyyttistä saunakeskustelua, vai mitä sanotte.