Painajaisia

Koin yhden kaamean hetken sunnuntaina. Olin ollut lauantaina hieman viihteellä ja söin pahaa aavistamatta kahden yövieraan kanssa aamupalaa keittiön pöydän vieressä. Kello oli kaksitoista. Minulla tietysti eiliset meikit ja ripsiliimat naamalla, hampaat pesemättä ja tukka tuhannen törröllään. Ovikello soi. Ikkunasta näen, että ulkona seisoo kaksi miestä, täysin tuntemattomia ja suustani pääsee kaikki mahdolliset kirosanat. Yövieraat katsovat varmaan luikkimistani ja sadatteluani hieman oudosti ja pakkohan se saatanan ovi on aukaista. Miehet olivat saapuneet isännän pyynnöstä hakemaan huutonetistä voittamansa tavaran. Pikkuisen vittumainen puoli asiassa oli se, ettei minulle oltu asiasta kerrottu tuon helvetillistäkään eikä isännän retale itse tietenkään ollut kotona. Voi vitun vitun vittu, että reilukerho iski jälleen. Siinä sitten koitan hoitaa asian parhaalla mahdollisella tavalla. Siinä oli pikkuisen tekemistä, että sain annettua itsestäni edes hiukan fiksua kuvaa. Kaiken muun puolesta kun puhui hieman ränsistynyt olemukseni, yöpyjamani ja se, että etuoven vieressä on edelliseltä illalta unohtunut kaljatölkki ja tuhkakuppi. Voi perkeleen helvetin perse!! Siinä sitten pahoittelen ulkomuotoani ja isäntäni sössimistä ja alan rasvata köyttä. Yövieraat kuulevat, kun mutisen edes takaisin hiihtäessäni, että ”määvittutapansenukon, SE ON SAATANA NIIIIIN KUOLLUT!!! VVVVVVITTTTUUUUU!!!!” Oli ukon onni, että kärsin lievästä rapelosta ja parhaimman teräni olin hukannut edellisyönä baarin tanssilattialle. 

Koitin yhtä esileikkiä tuossa eilen, laitoin tissin lasisen saunaoven ja karmin väliin ja totesin, että nyt tehdään ukkokulta mulle mammografia. Ei jäänyt muuten paljosta paitsi, että se ovi olisi mennyt kiinni asti. Olin kovasti ihmeissäni, kun ei toiminut tämä leikki halutulla tavalla. Siitä tulikin mieleeni, että sain ystävältäni Viagra-tikkarin. Että kiitos, kyllä siellä tiedetään pitkän parisuhteen karikot tai sitten ollaan luettu tätä blogia ajatuksella. Hienoa! En ole vielä ihan varma, kun siinä ei ollut käyttöohjeita, että mihin se oikein kuuluu tuutata. Ja onko se kerta-annos vai riittäiskö siitä useampaan iltaan. Kokeilun kautta löytynee paras tulos.

Häädin muun perheen pois synttäreideni ajaksi. Mä olen ihan kauhee, alkoi päässä soida Popedan biisi ”Liian kiltti mies”:

”Onko vaimollasi mahti, tehdä susta lapsenvahti, kun hän kavereiden kanssa lähtee rientoihin”

Mies lähti siis kakaroiden kanssa matkailuautolla reissuun päiväksi. Ensimmäinen pit stoppi oli 15 kilometrin päässä sijainnut hampurilaisravintola. Kun ruokailut oli hoidettu, isäntä käski mukuloita pysymään autossa, kun hän käy äkkiä viereisessä kaupassa. Isin poissa ollessa vanhimmalle pojalle iskee kauhea paskahätä. Kersalla on laktoosi-intoleranssi, joten kun hätä on suuri, siinä ei paljoa odotella. Isi oli kieltänyt poistumasta autosta (karvalakkimallin toimitus huomauttaa, että 5 minuuttia sitten oltiin vielä hampurilaispaikassa ja vessojen lähettyvillä), mutta kohta on hessuhopo housussa, jos ei vessaa löydy!! Onneksi matkailuautossa on paskahuussi. Poika käy asioilla ja isiä odottaa kauppareissun jälkeen iloinen yllätys. Oletteko koskaan tehneet tarpeitanne matkailuauton vessaan? Reikä on abauttiarallaa kolikon kokoinen ja siellä oli tavaraa kuin H&M:n vaatehyllyissä. Eihän se saatanan skeidos alas mene siitä rotan syömästä reiästä, joten ukko vetää hanskan käteen ja alkaa survoa tavaraa alaspäin. Pikku-gigolo kuulemma painostaa selän takana, että ”MULLAKIN ON KAAUU-HEE-A-A-A- HÄÄ-Ä-TÄ-Ä-Ä!!! ” Meinas kuulemma alkaa pikkuisen vituttaa, mutta kyllä se siitä sitten muutaman kymmenen kilometrin jälkeen alkoi jo helpottaa. Aika rankkaa välillä tuo maakuntamatkailu. On kuulemma matkailuautoreissut hetkeksi tehty.

(no siksi, kun eihän tällaisille perkeleen sekasotkuille keksi millään yhtenäistä otsikkoa)

Blogini on linkitetty kahteen muuhun suht suosittuun blogiin (kiitän ja kumarran luottamuksesta ja mielenkiinnosta), minkä seurauksena näitä kirjoituksia luetaan vähän enemmän. Eli kaksi kertaa päivässä. Todennäköisempää on, että ne käynnit ovat vaan vilkuiluja, että vieläkö tuokin lehmä jaksaa märehtiä, mutta meikäläinen vaan innostuu. Äkkiä lisää kakkaa tulemaan. Mutta jokaisella meistä on joskus ollut ripuli ja ei ne tuotokset loppua kohden ainakaan parane. Että lopputulos on suht hyvin arvattavissa.

Saunassa kuulee kyllä parhaimmat jutut. Näin kävi taas. Istuttiin siinä lauteilla ja isäntä pohjustaa tulevaa juttua sanomalla tyttärelle, että ”se naapurin Eemelikin heitti sitten meidän äidistä pienen kommentin.” Minulla alkaa heti raksuttaa, että jahas, mitäs olen taas kakaroille karjunut, että nyt tulee vähän palautetta naapurin mukuloilta. Että on se teidän äitikin tavallinen hullu, kun uhkaa selkäsaunalla kerran päivässä. Tyttö 10 v. toteaa isin lauseeseen, että ”JOO! Eemeli sanoi, että meidän äiti on SEKSUAALINEN!!” Meinas lentää se perkeleen löylykauha sinne kiukaalle veden mukana. Että anteeksi kuinka, seksuaalinen?! Mitä se sellainen tarkoittaa?! Ei likka osannut sanoa. Voi helvetin helvetti. Ja onkohan ihan omasta päästä poika tällaisen asian kehitellyt. Ei meinannut naurusta tulla loppua, kun saunan jälkeen katselin punaista naamaani, jota ei moni olisi arsestani erottanut. Että nyt pitäis mennä heilumaan tonne pihalle niin sais tuo seksuaalisuus ihan uudet raamit.

Käyn lukemassa muutaman fitnessharrastajan blogia ja yhdessä niistä soimattiin kovasti reikäisissä salivaatteissa heiluvia treenaajia. Samoilla vaatteilla treenaavat tuovat kirjoittajan mieleen ”ei niin hygieenisen” –mielikuvan ja treenivaatteisiin kannattaisi kirjoittajan mielestä satsata yhtä paljon kuin baarivaatteisiin. Itse omistan tasan yhden treeniteepaidan ja siinä on 4 reikää. Puolustukseksi sanon, että uusi on koko ajan hakusessa ja minä kyllä pesen sitä paitaa kerran kuukaudessa. Käytän sitä koneessa siinä vaiheessa, kun palautusjuomanoroja alkaa olla rinnuksilla sen verran, että on vähän niin kuin pakko. Luulevat muuten, että käyn salilla vain kuolaamassa. Toinen puolustus sille, etten omista tiukkoja shortseja ja toppia on se, että ei salli kroppa. Siinä jäis yksi jos toinenkin penkissä tangon alle, kun heilahtaisin paikalle murrosiästä asti olleissa reisiselluliiteissani tai topissa, jonka pinnanmuodostus olisi tyyliä "lapaset housun resorin välissä". Kolmas puolustus on se, että käyttämäni sali tursuaa Olkiluodon ulkomaalaisia työntekijöitä. Vaikka näytän salilla petolinnun perseeltä, naama kukkii kuin pahaisella teinillä, ei niistä tuijotuksista pääse silti eroon. Veikkaan, että näillä komennusmiehillä ei soi päässä mikään muu lause, kuin ”reikä se on rotallakin.” Siihen kun heittäisin päälleni vaatteet, jotka nuolevat pintaa tai paljastavat sitä, se on kuin heittäisi broilerin krokotiileille, vähän eltaantuneenkin. Tästä kakkosnelosesta ei jäisi paljoa jäljelle. Että oikeastaan nykyiset vaatteeni ovat minun itseni parhaaksi. Annan kaikille luvan leimata minut epähygieniseksi ja köyhäksi, eipä tuo kaukana totuudesta ole kuitenkaan.

Ei ole tätä ihmistä tehty toimeettomaksi. Iskee henkinen helvetti ja fyysinen terssi. Turhautuminen. Sitten tulee vitutus. Alkaa kauhea huuto. Ja taas vituttaa. Kun en muuta taas tehnyt, kuin huusin. Vittu. Mikä oravanpyörä. Eikä ole lehmällä hauskaa niin pienessä ja ahtaassa pyörässä. Liityn Marttoihin.

Höpötystä (miten tämän otsikon keksiminen on aina niin helvetin vaikeaa)

Ärsyttävimmät tavat herätä keskellä yötä. Havahdut pilkkopimeässä siihen, että jokin seisoo sänkysi vieressä. Löysät ehtii lurahtaa housuun ja saan grande-major-pasko-paralyyssin ennen kuin ehdin tajuta, että siinä on yksi kersoista. Että ihanaa, kun sinä pikku kultapallero testaat äidin sydänläppien kunnon. Hiukan pitää pulssia tasoitella ja hikeä pyyhkiä ennen kuin pystyy vastaanottamaan mukulan yöllisen viestin. Kaikenlainen kommunikointi yöllä pitäisi muutenkin laissa kieltää. Ainakin ukolta, kun se on aina yhtä kuutamolla siitä, mikä maa, rahayksikkö tai aikavyöhyke. Yksikin yö heräsin sen hohotukseen, jonka jälkeen se alkaa silittää päätäni. Isäntä kysyy: ”Käytsä usein täällä?!”…..Hä?! Mitä vittua mahtaa taas tapahtua tällä isännän kaukaisella planeetalla. Arvatkaa muistiko aamulla. Ei todella. Että kenelle perkeleelle mahtoi luulla puhuvansa. 

Toinen on se, kun ukko on ollut yön viihteellä. Herään pihaan ajavaan taksiin. Umpitalvi, lunta sata kilometriä ja etuterassi liukas, kuin perkele. Taksikuski taluttaa toistasataakiloisen humalaisen insinöörin ovelle. Etuterassilla meinaa tulla pieniä ongelmia, kun ukon bootsit alkaa luistaa ja kintut vetää eri suuntiin. Siinä tulee isännältä ripaskat ja riverdäännsit yhdellä kertaa. Taksikuski delegoi asian äkkiä minulle. Kun isäntä lopulta sammuu sänkyyn avustetun bootsien riisunnan jälkeen, totean rakkauden pesämme olevan vallattu ja alan oman reviirin valloitukseen. Tuuppiminen ja jaloilla työntäminen tuottaa sen verran tulosta, että koko perkeleen ukko tippuu lattialle. Hupsista, ihan vahinko, SORISORI. Lattialta kuuluu kuitenkin kuorsaus, ei edes herännyt perkele. Jossain vaiheessa se kömpii sänkyyn ja aamupalapöydässä ihmettelee, kun kurkku on kipeä. Valistan, ettei kannattais nukkua ilman paitaa.

Telkussa mainostettiin uusia pikkuhousuja. Sellaisia, jotka ei näy ihonmyötäisten vaatteiden alta. Kas, kun kaikki naiset ei tykkää käyttää horonaruja eli stringssejä. Jos joku ei tiedä syytä tähän niin suosittelen käyttämään niitä pari päivää. Mainoksen housut olivat siis shortsimalliset ja minä tietysti ostamaan sellaisia viivana. Arvatkaas, miten monen mainoksen uhri olen ja miten monet samanmoiset olen kantanut kotiin. Ja päin vittua meni taas tämäkin touhu. Alta nanosekunnin pukemisesta oli housut lentäneet hevon kuttuun. Että miten perkeleessä joka saatanan shortsimallikin on stringi. Pari kävelyaskelta ja ne vitulan kalsarit on arsessa niin, että ne pitää kaivurilla ottaa pois. Kotona se kaivuushou vielä menee, mutta auta jumalan armias, kun tämä tapahtuu julkisella paikalla. On joku meikäläisenkin kohdalla varmaan ajatellut, että minkä maanurakoitsijan palveluksessa tuokin totko on. Että kaivuupuuhia tekee näköjään urakkapalkalla. Täytyy vissiin alkaa vetää kommandona. Täytyy vaan olla tarkkana, ettei ole karpon karvalakki housujen vetoketjun välissä. Se on härski näky se eikä varmasti muutenkaan mikään tunnelman kohottaja.

Tällä kertaa ei tule mitään muuta mieleen. Jokohan mun sanainen arkkuni alkaa ehtyä. Olis varmaan ihan suotavaa.

Liukumiinoja

Arvatkaa, mistä tiedän olleeni liian kauan kotona ilman oikeita töitä. Kun katson jääkiekon mömmömkisoja ja huomaan pelipaidoissa olevan nyöritetyn narun kaula-aukossa. Koriste kai. Mutta mietin, että pitääköhän se ottaa jokaisesta paidasta erikseen pois ennen pesua, jotta se pysyy valkoisena. Että vitun hyvin pyyhkii meikäläisellä. Kohta voin mennä sinne Expertin kodinkonehyllyyn istumaan. Myyjä tarjois, että ”nyt olis halvalla, aika paljon tätä on kyllä jo käytetty, mutta ihan pätevä monitoimikone. Joku laakeri siitä saattaa olla rikki, kun välillä se pitää niin saatanallista ulinaa. Venttiilitkin siinä hiukan vuotaa ja falskaa, mutta vielä tämä parikymmentä vuotta peuhii ja ähkii!” Ei taida sellaista myyntimiestä ollakaan, että kaupat sais aikaan. Hyvistä myyntimiehistä tuli heti mieleeni paras ikinä kuulemani mustalaisvitsi: romaninainen oli synnyttämässä. Kun vauvan pää oli pihalla, jalkovälistä kuului: ”HAI KÄTILÖÖÖ – OSTA SIE HYVÄ KARVAKAULUS!!” 

Tässä arjen keskellä tulee välillä ikävä vanhoja hyviä aikoja. Muistatteko, kun maitopurkit oli joskus sellaisia kunnon pahvitöniköitä. Ei tuollaisia lerppuja, jotka antaa periksi, kun kyljestä puristaa. Ja ai vvvittu, miten niiden kanssa menee välillä hermo, kun ne perkeleet ei suostu aukeamaan. Kakarat on tietysti nyrhineet sen purkin ensin sen näköiseksi, että siinä suulla on vähintään miina räjähtänyt. Sitten yrität saada sitä jotenkin siivosti auki saksilla, vasaralla ja moottorisahalla niin tuloksena on yksi tonkan virutusvettä kuseva purkki ja koko keittiö lainehtii. Ja taas meni tuplasti heemo. Tai kaupan muovikassit. Siinä kassalla kun latailen ostoksia kauppakassiin niin, että ulkopuolisesta näyttää, kuin minulla olisi 10 kättä, niin joka saatanan kassi on saletisti rikki. Aina, kun tuuttaan sinne maitopurkin tai jonkun muun sopivasti niin aina on kassin reuna iloisesti auki! Mutta paras on, kun isäntä hoitaa kauppa-asiat ja laittaa tällaisen kauppakassin roskikseksi! Otan tietysti pahaa aavistamatta täyden roskiksen irti ja siirrän sitä mahdollisesti kolmessa  eri pit stopissa ennen ulkoroskista. Ja ennen kuin olen tajunnut mitä tapahtuu, kahvinpurupuuroperunankuorivellismegmaa on yhtenä norona pitkin koko perkeleen huushollia keittiöstä eteiseen. Paras hetki tälle on tietenkin aamu, kun tukka osoittaa pohjoiseen, toinen silmä koilliseen ja toinen luoteeseen. Siinä saa aamu heti kunnon mäkilähdön päivään. Tällaisena hetkenä, yltiöpositiivisena ihmisenä, minulle kuitenkin tulee mieleen eräs ystäväni, joka kertoi tarinan pojastaan. En nyt ihan sanatarkkaan tarinaa muista, mutta poika oli kuitenkin päästänyt skeidat huushollin lattialle. Tämän jälkeen isompi sisaruksista oli tullut ja ajanut tämän läjän yli leikkitraktorilla ja saattanette arvata, että sitä oli paskaa pitkin huushollia. Että onneksi meillä ei ole maanviljelijähenkeä kuitenkaan. 

Olen puhelimien suurkuluttaja. Laitan niitä toisin sanoen paskaksi kuin olympiatason trap-ampuja savikiekkoja. Suurin osa puhelimistani on kokenut hukkumiskuoleman. Elämäni ensimmäinen ja viimeinen Eriksson oli unipyjamani rintataskussa ja lurahti sieltä kusiputkeen. Arvatkaa kävikö pari kertaa mielessä vetää se perkeleen wannabe-NMT viemäristä alas, mutta pakko se sieltä oli pois ronkkia. Yksi Mokia taas oli kanssani kaupunkireissulla, turvallisesti kassissani ja luullen olevansa siellä hyvässä turvassa. Kohtaloksi koitui sosasola-pullo. Minä, en ihan kuusen kirkkain kynttilä, olin jättänyt korkin raolleen ja niin lainehti käsilaukkuni. Eivät ole muuten vedenpitäviä sisäpuolelta, että sinne käsilaukkujen kehitysosastolle pientä vinkkiä! Se puhelin oli sitä myöten selvä. Kaiken kruunuksi hajotin äskettäin alle vuoden ikäisen puhelimeni, ei tykännyt se lähikontaktista kivilattiaan. Näyttö on puoliksi musta kuin yön timo ja tekstiviestistä saa arvata, että mitä siinä tahtoo sanoa ja keneltä se ylipäätään on. Otan tämän tosin haasteena, kas kun arkeni on muuten niin helevetin tylsää. Se on vaan hieman noloa, jos lähtee jotain pinppiviestejä anopille.  Luurin korjaus maksaa muuten 80 euroa!! Millä helvetin kamelin kivesnahkauntuvalla ne sen meinaa korjata?! Sillä perkeleen rahalla sais jo uuden luurin, KAKSI, jos ostais halvempia!! Teippaan sen korjatun perkeleen korvaani niin loppuu nämä hukuttamiset ja pudottelut. Sinne puhelinfirmoihin kanssa vähän noottia, että yks valurautanen tänne, kiitos. Voisin kyllä lähteä barrikaadeille, että vanhat 10 kilon kannettavat takaisin. Kun sitä ei jaksa kunnolla nostaa niin millä helvetillä sellaisen pudotat. Tai hukutat paskapyttyyn, kun se ei mahdu edes reiästä sinne. Oi vanhat hyvät ajat.

Kesä on melkein tullut. Sanonta ”pääskysestä ei päivääkään” pitäisi muuttaa muotoon ”persvaosta ei päivääkään”. Siis oikeasti, ihan sama mihin silmänsä iskee niin varmasti vilkkuu jonkun arsevako joka jumalan kulman takana! Siis fan och helvete åkso! Ei niin treenattua ja ihanaa aikuisen pakaraväliä olekaan, että se olisi minun mielestäni millään tavalla seksikäs tai kiihottava näky. Että johan se pitäis lukea perustuslaissa, että kaikenlainen kahden pakaran välisen risteyskohdan vilauttelu on ankarasti kielletty, varsinkin kaljamahaisilta ja kalkkunan vaaleilta suomalaismiehiltä. Että jos vähän katsoisitte, kun ulos lähdette ja pyörän päälle hyppätte, että vaatteet olis edes vähän siellä päin. Toinen varma kesän merkki on se, kun viisikymppiset pariskunnat ovat kaivaneet vintiltä ne 80-luvun firmalta saadut samanlaiset verkkapuvut. Kas kun neon värit ovat jälleen muodissa! Molemmat vetää sen lenkillä päälle ja sitten lähdetään raitille yhdessä moikkamaan traktorikuskeja. Entinen työtoverini (terveisiä Marjutille!) kutsui näitä ”Hei – me ulkoillaan” –tyypeiksi. Sanonta on enemmän kuin osuva. 

Saattans! Meinas tässä kirjoittelun lomassa kyrvähtää patongit uuniin! No joo, ei ne nyt mustia ole mutta ei niitä kyllä syödä ilman kirvestä. Että toivottavasti syömään tulevilla vierailla on purukalusto kunnossa. Kokki miinus kolmonen iski jälleen.

Parisuhdevinkkejä, vältä näitä

Olin isännän ensimmäinen tyttöystävä ja hän on kuvaillut rakastumisensa syvyyttä sanomalla, että olisin periaatteessa voinut olla ketä tahansa. Arvaatte varmaan miten olin otettu. Mahtui alkutaipaleeseen muutaman muukin legendaarinen lause. Taisin olla hänen kotonaan ensimmäistä kertaa ja pussailimme hänen sängyllään. Ukkeli (silloinen hyväbadinen nuorukainen) katsoi minua syvälle silmiin ja sanoi: ”MÄ HALUAN PANNA SUA!” Siinä meni tovi ennen kuin pääsi tätä lausettaan toteuttamaan. Toisella kerralla, kesken hellän hetken, mies (silloinen nulikka) tulee ihan lähelle ja sanoo, että ”SULLA KASVAA JUMALAUTA VIIKSET!!” Arvatkaa, miten 16-vuotias tyttö suhtautuu moiseen lauseeseen ja miksi minulla on tänä päivänä rautainen itsetunto. On vähän niin kuin pakko.

Vitun hyvä jätkä halusi tehdä minuun heti alussa vaikutuksen. Hän kaivoi (taas heillä ollessaan) esiin VHS-kasetteja ja laittoi ne pyörimään. Mies oli jo tuolloin kova Iron Maiden –fani ja luulin, että nyt sieltä nauhalta tunkee jotain keikkataltiointeja. Kun nauha alkoi pyöriä, karmea totuus valkeni. Mies oli kuvannut itseään, nauhalla hän soitti jääkiekkomailaa ja heilutti päässään pitkiä kalsareita, kuten kunnon hevimiehen kuuluu. En muista miten kauan tätä katsomista kesti, mutta muistan nauhoja olleen enemmän kuin yhden. Mai gaad. Ei näin.

Kyllä sitä on nuorena ollut tyhmä. Vai mitä luulette, miten toimisi tällä hetkellä nuo kyseiset repliikit tai treffit. Tai se, että kun tapaan miehen ensimmäistä kertaa, se nuolee naamani märäksi ja puristelee tissini tunnottomaksi. Okei, totuuden nimissä ei touhu kyllä ole tuosta kauheasti muuttunut. ”Anna vähän enemmän itestäs!!” on ukkelin kulunein fraasi. Mutta jos mies alkaisi hieroa maitohinkkejäni ensimmäiseksi, saisi se suhteen sijasta kyllä nenänsä kipeäksi. Tai jos hän sanoisi, että minulla kasvaa viikset, köyttäisin miehen kiinni ja testaisin epilaattoria kiiveihin. Ai kauheeta, miten minusta on tullut vanhemmiten umpimielinen akka.

Kiitin taas ukkelia tänään. Sanoin sille, että ilman sitä ei olisi tätä blogia. Ei olisi mitään kerrottavaa. Taas sitä tarinan tynkää tuli, kun kävin Ikeassa ja ostin kattolamppuja kakaroiden huoneisiin. Sanoin isännälle, että tänään on mahtava päivä niitä asennella. Ensimmäinen meni kerrasta kunnolla, sanoinkin, että miten helvetissä tässä näin kävi?! Toisen kohdalla kävi niin, että huoneesta kuului rapsahdus ja huusin, että oletko hengissä?! Juujuu, kuului vastaus ja sitten välähti. Lensi kuulemma salama ja huushollista lähti sähköt. Siis 90% torpasta meni mykäksi minua myöden. Insiööriä alkoi vituttaa, kuin impotenttia miestä orgioissa. Se puhisee ja ähkii, tutkii sähkötauluja (vai mitä nyt lienevätkin) ja mietitään kaikkia mahdollisia sähkömiehiä pyhäpäivänä apuun. Sähköputkimiesinsinööri soittaa appiukolle ja talon entiselle omistajalle. Appiukko rientää tuhannentuhatta ryydlaukkaa meille ja lähdenpä minäkin sähkökaappia tölläämään. Siinä testataan appiukon kanssa sulakkeita ja minä kysyn taustalta, että mikäs se tuo on, väännän sulakenapin toiseen asentoon ja homma on hoidettu. Lähdin vihellellen takaisin hellan ääreen. 

Sanoin ukolle eilen illalla saunassa, että ostin sille synttärilahjan. Ja mies pitää sitä tai itkee ja pitää. ”Penisrengas?!” Vastasin, että muuten kyllä, mutta kaupassa ei ollut niin pieniä. ”Kumipuku??!!” Sanoin, että sitäkin katsoin, mutta kaupassa ei ollut niin suuria… Analyyttistä saunakeskustelua, vai mitä sanotte.