Tahtoo taas kertoa

Nyt pukkaa juttua taas, sitä se kevätaurinko teettää.

Tuon viimeksi kirjoittamani hiljaiselon aikana ukkeli avautui minulle. Se heitti ilmaan yhden perättömän valheen ja hirveän herjauksen, josta vedin tietysti vesimelonin siemenineen klyyvariini. Minä muka istun vaan neljän seinän sisällä ja tuijotan tietokonetta!! Että NYT kuulemma tämä perkeleen touhu loppuu ja hän tekee kuulemma kaikkensa, että minä menen syksyllä vaikka haravoimaan!!! Menin ihan sanattomaksi sadasosasekunniksi. Mykäksi. Että johan sinä perkele vitullisen vitsin murjaisit. PERKELEESTÄKÖ SINÄ TIIJJÄT MITÄ MINÄ TÄÄLLÄ PÄIVÄT TEEN. FEISBUUKKI TUUTTAA ESIMERKIKSI PÄIVITYKSIÄNI MINUUTIN VÄLEIN JA SE KÄY TYÖSTÄ SE TOUHU!! Olihan siinä ukkelikukkelin heitossa tietysti ripaus totuutta. Teinkin sitten sen suurimman vitutuksen kourissa päätöksen, että keskityn hetkeksi oikeaan elämään. Jos viikon saisi oltua. Jätän netin vähemmälle ja teen muutakin kuin levitän tätä lentotukialustani tässä tuolissa. 

Viikon nettitauko oli kyllä ihan perseestä. Riehuin kotona kuin heikkopäinen, pesin lattioita ja kuurasin huushollia. Kun mukulat ja ukko tuli töistä, aloitin sen naputuksen, että ”kuka hemmetin valopää on tuonut tänne kilon kuraa, kun mä just imuroin ja kuka täällä on käynyt nuoleskelemassa eteisen peilit ja nyt menette siitä sotkemasta omaan huoneeseenne ja nyt siivoatte sen läävänne jajajajaja!!! Nettilakon aikana jouduin miettimään ikkunoiden pesua sun muuta ihan hullua, siis arvatkaa onko rasittavaa!!!?? Että ihan yliarvostettua tämä oikea elämä, voin kertoa!! Eikä sitä kukaan kanssani elävä kestä. Oli viikon jälkeen kaikilla sielu ihan riekaleina.

Mietin tuossa aamulla, kun telkkarissa pykäsivät kersaa pihalle (ohjelma ”Hei meille tulee sinappikone” tms.), omia unohtumattomia lääkärikäyntejä. Siis sellaisia, joita ei toivoisi enää ikinä joutuvansa kokemaan. Yksi näistä on ollut hermoratatutkimus. Pukkas tuossa pari vuotta sitten tuntopuutos nivusen alueelle (tietysti sen normaalin alapäätunnottomuuden lisäksi) ja jouduin sitten tähän hienoon ja unohtumattomaan elämykseen. Lääkärin pöydällä siinä majava puoliksi paljaana kuulostelen ja katselen, kun lekuri kaivaa helvetillisen kasan piikkejä esiin. Kysäisen, että jos juon vettä tämän operaation jälkeen niin pysyykö se mun kropassa enää laisinkaan?! Sitten alkaa se hauskin osuus: lekuri tunkee jalan lihaksiin piikkejä ja nivuseen yhden pystyyn, tunnen sellaisen kivan sykäyksen ja lääkäri hurraa, että hyvähyvä, se on hermossa! SITÄHÄN MINÄKIN, JOTTA HIPHIPHURREI, HELVETIN HIENO HOMMA! Tämän jälkeen se perkeleen sadisti alkaa laittaa sähköä läpi. Jalka hytkyy ja nytkyy, varpaat kipristelee ja meikäläinen on kuin Michael Jackson siinä lavetilla. ”RENTOUDU, RENTOUDU!” lääkärimies kehottaa. NO PYSTYISITKÖ VITTU LOPETTAMAAN SEN SÄHKÖN ANTAMISEN NIIN SAATANA VOIN JOPA HARKITA!!?? Siis kertakaikkisen ärsyttävä kokemus. Ei sitä voi nyt kivuksi sanoa, mutta ihan helvetin ärsyttävää.

Kun olen tällainen himosiivooja niin kerran se kostautui. Pyyhin lattiaa rätillä nelinkontin ja sain kynnyksestä tikun kynteni alle. Ei ollut ihan mikään pikku tikku vaan melkein tukin kokoinen ja puoleen väliin kynsilihaa lurahti. Arvaatkaas pääsikö itku. Lääkäriin täyttä häkää ja taas alkoi se saatanan neulan esiin kaivelu. Jos olette joskus hikoilleet runsaasti niin laittakaa se potenssiin sata niin saatte sen hetkisen fiilikseni. Lääkäri pyytää hoitajalta isompaa neulaa ja vartin tongittuaan toteaa, että ”jos annettais sen tulla mätimällä pihalle?!” Sanon, että mietitääs hetki…Nyt jumalauta ronkit sen sieltä ulos, kun kerran aloitettiin, että en meinannut tässä hikilätäkössä ihan turhaan uida. Tuli se sieltä lopulta ja hyi saatana, mikä extreme-keikka oli sekin, vieläkin puistattaa.

Ohjelmasta ”Hei meille tulee hermosaha” tulikin sitten legendaariset synnytykset mieleen. Niistä nyt ei ole paljoa kertomista, verta ja peräsuolenpätkiä jne. Mutta kun odotin ensimmäistäni niin synnytystapatutkimus se vasta vinha juttu olikin! Lääkäri siis tsekkaa, että sen ihmispötkäleen saa suosiolla alakerrasta pihalle. Olin onnekas ja minun lääkärini oli mies. Taas siihen lavetille ketarat levälleen ja lääkäri painelee ja ottaa ultralla kuvan poikani kiveksistä. Ehdin jo pelästyä, että ne oli minun mutta ei onneksi. Sitten tulee se Jäätteenmäki –osuus eli pyytämättä, kysymättä ja täytenä yllätyksenä lääkärisetä tekee pakoputkitutkimuksen. Meinasin kysyä, että meinaakko sinä jumalauta, että mä sen sitä kautta tungen pihalle vai mitä helvettiä se osasto tähän kuuluu? Vai oliko tämä nyt joku lipsahdus?! Että onko nyt kevyesti päivän puurot ja vellit sulla sekaisin vittuvieköön!!!! Hyvä jumala, että se on ”exit only” -osastoa tästä eteenpäin. Kokemuksen tuskaa ei lievitä sekään tieto, että en tiedä ketään toista, kenelle tämä tutkimus olisi tehty. Terveisiä vaan sillekin Rööri-Roopelle.