Pitäisi kaivaa kyseinen komediahahmo meikäläisestä esiin. Voin kertoa, että on sen verran syvällä, että tarvitaan lehmille tarkoitettuja hanskoja. Ja kun toisen osapuolen remonttitaidot koostuu siitä, että se osaa pitää naulaa, kun minä lyön vasaralla sormeeni, ei paljoa naurata. Onneksi on vaan kyseessä kodin pieni fiksaus ja viilaus ja ammattimiehet saa hoitaa ne suurimmat linjat. Mutta eilen kun pitelin tapetinpoistolastoja käsissäni niin silmissä vilisi vitut ja perkeleet ja näin itseni hermoni menettäneenä kaljupäänä, joka tuijotti lattialla lojuvaa harmaata karvakasaa (en tarkoita nyt miestäni). Jotta projektin kulku etenisi parhaalla mahdollisella tavalla, äitini tulee mukaan. Tiedätte varmaan sen tyypin, jota pienenä luulitte viisaaksi kuin jumala. Jeesus auta, kun totuus paljastui. Puhumattakaan siitä älynväläyksestä, että mikä minua geeniperillisenä odotti.
No anyway, tässä samalla kun toisella kädellä heittelen tavaroita muuttolaatikkoon ja kolmannella haen tähtisilmää eskarista, silmäilen sisustuslehtiä. Tiedättehän Dekot, Plaatsat ja sun muut, missä paskahuusseissa on kultaista kokolattiamattoa, kun siellä ei kusta käsille ja yksi lamppu maksaa meikäläisen auton verran, mutta sisältää bideestä lähtien kaikki hienoudet. Alkaa hirvitys hiipiä tähän elämän runneltuun roppaan, että millainen kärpän pesä siitä omasta luukusta vielä tulee. Isännän maku kun rajoittuu siihen, että suklaa on hyvää ja paska pahaa niin yritä siinä sitten siltä kysyä. Me kyllä tehtiin naimisiin mennessä sellainen diili, että mä hoidan kaikki pikku asiat ja se vetäisi kaikki suuret linjat. Ei ole vielä niitä suuria linjoja tullut eteen. Meikäläinen saa hirveässä pers- ja tissivälihiessä juosta kooraudoissa katselemassa tapetteja ja valitsemassa maaleja. Ja en minä tajua niistä helvetti yhtään mitään! "Kuinka ison huoneen olit meinannut tapetoida?" No mistä vitusta minä tiedän, sellaisen sopivan kokoisen! "Kuinka monta vuotaa siihen sitten tarvitaan...?" MI-TÄ? Mulla vuoda ku ahteri kerran kuussa, HÄ? "Kuinka pitkä on tapetin kohdistusväli...?" NO KOHDISTAT SEN SIIHEN SEINÄÄN PERRRRKKKKELE! Olo on kuin teinipojalla eka kerran pimperon kanssa. Voi sitä räpellyksen ja häpeän määrää, seurauksista puhumattakaan.
Onneksi tuli budjettiin sellainen helpotus, ettei tarvikaan ostaa huusholliin lamppuja. Ne menee isännän Vulvan korjaukseen. 693 euroa kiitos. Sillä rahalla olisi saanut aika helvetillisen kasan sukkahousuja, klemmareita, sinitarraa, jesaria ym. korjaustarviketta. Opetan sille peukalon käyttöä, säären vilautusta ja tien poskessa seisontaa, loppuu tämä kalliiden vehkeiden hajottaminen jumaliste. Tai ostan sille polkuauton, pääsee sekin vähän nopeammin painonpudotustavoitteeseensa, kun pari kertaa sen kanssa suhauttaa talvikelillä pohjoseen.
Jahas, menen antamaan vanhimmalle pojalle ehkäisyneuvontaa, se lähtee tyttöystävän kanssa pulkkamäkeen. Samaan pulkkaan ei ole mitään asiaa tai äiti joutuu reenaamaan haulikon käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti