Nyt läksi neitsyys!

Se on sikäli uutisen arvoinen juttu, kun kyseessä on naimisissa oleva kolmen lapsen äiti. Mutta nyt toteutuu muutaman vuoden pohdinta omien kirjoitusten yhteen paikkaan saattamisesta. Syynä lienee mm. se, että minulla on ollut mahdollisuus jäädä kotiin mieheni elätiksi ( näin hienosti sitä selitetään itselleen työttömänä lusmuilu) ja aikaa on näköjään istua koneella ja levittää pelisilmää, kun rakkaat "jos sais kerran reissullansa" -työn tulokset ovat koulutiellä. Olen suustani täysin edesvastuuton ihminen ja posket toimii välillä liiankin hyvin (tosin liian harvoin, jos mieheltä kysytään). Saa siis nähdä mitä tästäkin blogista vielä tulee, jessus sentään. Että miten monta Hankkijan lippistä sitä joutuu päähänsä survomaan tästä eteenpäin, kun hakee tähtisilmää eskarista.

Lopullisesti minut potkaisi alas jyrkänteeltä pikkuserkkuni. Hänen sanoja lainatakseni: "sun PITÄÄ alkaa kirjottamaan blogia. :) Pakkopakko.... :) Ei oo montaa ton tason huumoria omaavaa, joka lisäks kirjottaa ku ruuneperi ois nainu itse Juha Vuorisen ja tehny lapsen! :)" Kun verkkokalvoilla oli hetken poltellut kuva ruuneperistä ja juhavuorisesta homostelemassa ja siitä tiedosta, että minä olin tämän tsiitoksen lopputulos, olin pakotettu tekemään jotain. Terveisiä vaan teille muillekin painostajille, se on sitten teidän vika, jos tämä homma menee kuten isännän kerran kuinen eli ihan reisille vaikka piti mennä päin persettä.

Palautetta saa antaa mutta ei tarvi eikä ole ihan pakko jos ei taho. Todennäköisesti vedän teidän vittuilustanne koko 5 litran kattilallisen hernesoppaa tuulenhalkojaani ja sitten tulee isännälle kiire, kenellekäs muulle. Ja mä meinaan vaihtaa Karvalakkimallin turkistarhaa ja helvetin hiippakuntaa pari kilometriä etelään päin, mikä aiheuttaa mahdollisia katkoksia kirjoitukseen. Tai sitten ei. En miä tiijjä. Menen puuuuis.