Nollasta sataan alle sekunnissa

Ja liian aikaista oli murehtia siitä, ettei ukko saa mun kiihdytysmittaria nousemaan. Kyllä se tulee siltä ihan luonnostaan, vaikka aika siihen olisikin kortilla. Tulin sitten eilen töistä. Olin 11 tuntia reissussa. Kun tulen sisälle, isäntä huikkaa iloisesti, että ”teen huomiseksi makkarakeittoa!!” (toim. huom. että isännällä siis kuulo toimii, kun olin edellisiltana sanonut, että tekee ruuan illalla valmiiksi). Mutta annas olla, kun pääsen keittiöön niin isäntä toteaa, että ”kas kas, kello onkin jo noin paljon! Mun täytyy nyt lähteä reeneihin!!” Tämä vitun talikulli lykkää perunankuorijan mun kouraan ja häipyy. Meikäläisen seisoo hoomoilasena se saatanan kuorija kourassa ja mietin, että ehtisikö sen kairata isännän ahteriin vielä. Niitä helvetin perunankuoria oli varmaan katossa asti, kun aloitin sen vimmatun kuorimisen ja manasin samalla puoliääneen, että ”vitunvitunvittu, minkä tempun teki. Että kyllä lämmittää niin saatanasti mieltä alkaa tehdä ruokaa, kun tulee töistä kotiin. Mä vittu tapan sen ukon jjjjju-ma-lau-TA!” Tänään aamulla sanoin hieman närkästyneenä, että antaakin sitten olla jumalauta viimeinen kerta. Että aloitat sen saatanan ruuanlaiton sitten vähän aikaisemmin, jos aikataulu on kireä. Ja jäkäjäkäjäkä.

Tästä päästään toiseen asiaan, mitä en kerta kaikkiaan käsitä. Isäntä on töissä klo 8-16. Kello soittaa 0600 joka aamu. Silti sillä perkeleellä on joka vitun aamu kiire. Ja aina se on myöhässä. Tänä aamuna ponkasin itse ylös kuudelta (vaikka menen vasta 12 töihin) ja isäntä toteaa kellon soidessa, että ”mmmä torkahdan vielä hetkeksizzzzzzz.” Okei, siitä vaan. Sitten klo 7.45, kun olisi vartti sitten pitänyt jo lähteä, alkaa se vitun puhina. Sanoin äijälle, että laitas tyttäres silmään silmätipat ennen kuin ne unohtuu…Vastaus oli, että ”MÄ JUMALAUTA TAAAAAAS MYÖHÄSTYN TÖISTÄ!!” Hiukan oli vissiin meikäläisellä makkarakeittovitutusta pohjalla, kun lähti suusta kuin ammus, että ”JOS SINÄ PERKELEEN TOLVANA MAKAAT PERSE HOMEESSA SÄNGYSSÄ KUN KELLO SOITTAA NIIN SIINÄ ON TURHA RUIKUTTAA PERKELEVIEKÖÖN JANYTSEHELVETINSILMÄTIPPASIIHENSILMÄÄNTAISINÄKINTARVITOMAASIKOHTAJOTAINVOIDETTA!!” Vahingosta vähän viisastuneena, tänä aamuna insinööri osasi jo ennakoida. Se sanoi kahvipöydässä klo 6.30, että ”MÄ OLEN NYT JO MYÖHÄSSÄ!!”. 

Kävin eilen kampaajalla, sain tähän karvareuhkaan uuden ihanan värin (kiitos, oi ihana kampaajani Soile!). Väri oli huomattavasti tummempi mitä edellinen, tytär tietenkin huomasi sen heti, isäntä tietenkään ei. Sanoin nukkumaan mennessä, että ”et edes huomannut mun uutta päätä…” Ukon vastaus oli siihen, että ”mikä helvetti mua tualla perseessä oikein kutittaa?! Mä olen kolmen päivän aikana ajanut 2000 kilometriä ja perse on ihan puutunut!” Jouduin miettimään hetken, että ajattelinko minä äsken vain päässäni vai tuliko multa fyysisesti suusta sanoja ulos? Päädyin ensimmäiseen, vastaus oli jotenkin niin väärä.  Kysyin aamulla uudestaan, että huomaatkos nyt? Vastaus oli, että onko se nyt jotenkin radikaalisti erilainen kuin ennen?! Ei vttu, mää luavutan.

Jos kesken aamupalan tuolista katkeaa puinen jalka niin onko se merkki siitä, että tuoli on huono vai insinööri on lihava? Vai molemmat?