Sitä sun tätä, taas

Vähänkö mä olen taitava. Ja hauska. Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, meillä on töissä todella rento meininki. Olen mm. kirjoittanut pomon kahvikuppiin ”YLIHOMO”. No, lähetin pomolle viestin: ”Hei über-homo, voisitko ilmoittaa ne vapaapäivät, huomiseksi. Jooko :D” Hetken päästä tuli vastaus, että ”Tuliko nyt vähän väärään osoitteeseen…;)” Minä ihmettelemään, että mitä vittua, jo se TYHMÄ on. Pieni tarkastelu kuitenkin paljasti, että kyseinen viesti oli tosiaan lähtenyt vähän lapasesta. Se oli mennyt sitten ENTISELLE, samannimiselle, pomolle. JumalautaJUUUMAAAALAUUUUTA!!!!! Tuli tämän horon sormiin vähän vipinää ja lähti aika hätäiseen suht pahoitteleva vastaus. Onneksi entinenkin pomo on huumorintajuinen kaveri. Voi hyvä jumala, että hävetti. Eikä tuo homotteluviesti ole suinkaan ollut edes rumimmasta päästä. Onneksi osasin olla laittamatta suurempia sammakoita siihen viestiin, perkele vieköön

Luin jonkun lehden verkkosivuilta uutisen. Uutisessa kerrottiin, miten 72 vuotta naimisissa ollut pariskunta, 90 ja 94 -vuotiaat, oli ollut auto-onnettomuudessa ja kuolivat käsi kädessä teho-osastolla, toinen tasan tunnin toisen jälkeen. Meikäläinen lukee juttua tippa linssissä, oli se niin koskettava ja romanttinen tarina. Käperryin sitten illalla insinöörin kainaloon ja kerroin tästä uutisesta. Insinööri oli tapansa mukaan myös romanttisella tuulella ja vastasi, että ”MITEN NOIN VANHAT SAA AJAA AUTOA?!” Miten vitussa mie jaksan tuon apinan kanssa, oikeasti? 

Isäntä yritti lämmittää. Minua siis. Annoin sen hetken siinä hehkuttaa ja pudotin sitten pommin. Että mulla on ne. Olisittepa nähneet sen ilmeen. Tokaisi, että ”voi vittu, fiilis on ihan sama, kuin olis tehnyt omiin maalin!” Harmi, etten ole koskaan moista fiilistä kokenut enkä ollut suinkaan yhtään vahingoniloinen.

Ai niin, arvatkaa mikä vituttaa. Se, kun heräät yöllä karmeaan kusihätään. Hiivit pimeässä, käsi hapuillen eteenpäin, vessaan. Valoja EI voi laittaa, kun siihen voi herätä. Kunnolla. Siispä kävelen päin jotain vitun ovenpieltä niin, että siihen kolinaan herää naapurikuntakin. Vessaan on pakko laittaa valo, tämmönen horo voi jo kusta vaikka pytyn ohi. Silmät puristetaan pirusti kiinni ja piukkaan, ettei taas vaan herää. Paremmin. Sitten hiivin taas siinä helvetillisemmässä pimeydessä sänkyyn ja taas törmään johonkin saatanan tuoliin. Miten helvetissä se suuntavaisto voi joka perkeleen kerta olla niin viturallaan?! Kun pääsen vihdoin omalle sängyn puoliskolleni, huomaan, että peitto on vittu viety!!! Kusitauon aikana ukko perkele on sen käärinyt päällensä ja allensa ja arvatkaa, miten helppoa sitä on nyhtää toistasataakiloisen norsun alta. Vittu kun meinaa silmämunat pullistua pihalle ja tyrää pukkaa nivusesta, kun meikä kiskoo sitä perkeleen yön lämmikettä insinöörin alta. Ukko mumisee jotain, että ”mmmmitä sä mmmun peittoa otat….” Minä sähisen takaisin, että ”tänne se vitun peitto JA VÄHÄN SAAAAAAATANAN ÄKKIÄ, SE ON MUN!!” Ja arvatkaa, nukuttaako enää yhtään. JU-MA-LAU-TA!!! JOTTA ON SE PERKELEENHELVETTI, KUN EI EDES YÖLLÄ SAA OLLA RAUHASSA!! Tähän yhtälöön kuuluu vielä se, että ukon retale on mun unissani käynyt nusasemassa jotain muuta totkoa. Syleile siinä sitten aamua kello kuudelta, kun ukko on yöllä ollut sekä varas että yks saatanan sika.

Nollasta sataan alle sekunnissa

Ja liian aikaista oli murehtia siitä, ettei ukko saa mun kiihdytysmittaria nousemaan. Kyllä se tulee siltä ihan luonnostaan, vaikka aika siihen olisikin kortilla. Tulin sitten eilen töistä. Olin 11 tuntia reissussa. Kun tulen sisälle, isäntä huikkaa iloisesti, että ”teen huomiseksi makkarakeittoa!!” (toim. huom. että isännällä siis kuulo toimii, kun olin edellisiltana sanonut, että tekee ruuan illalla valmiiksi). Mutta annas olla, kun pääsen keittiöön niin isäntä toteaa, että ”kas kas, kello onkin jo noin paljon! Mun täytyy nyt lähteä reeneihin!!” Tämä vitun talikulli lykkää perunankuorijan mun kouraan ja häipyy. Meikäläisen seisoo hoomoilasena se saatanan kuorija kourassa ja mietin, että ehtisikö sen kairata isännän ahteriin vielä. Niitä helvetin perunankuoria oli varmaan katossa asti, kun aloitin sen vimmatun kuorimisen ja manasin samalla puoliääneen, että ”vitunvitunvittu, minkä tempun teki. Että kyllä lämmittää niin saatanasti mieltä alkaa tehdä ruokaa, kun tulee töistä kotiin. Mä vittu tapan sen ukon jjjjju-ma-lau-TA!” Tänään aamulla sanoin hieman närkästyneenä, että antaakin sitten olla jumalauta viimeinen kerta. Että aloitat sen saatanan ruuanlaiton sitten vähän aikaisemmin, jos aikataulu on kireä. Ja jäkäjäkäjäkä.

Tästä päästään toiseen asiaan, mitä en kerta kaikkiaan käsitä. Isäntä on töissä klo 8-16. Kello soittaa 0600 joka aamu. Silti sillä perkeleellä on joka vitun aamu kiire. Ja aina se on myöhässä. Tänä aamuna ponkasin itse ylös kuudelta (vaikka menen vasta 12 töihin) ja isäntä toteaa kellon soidessa, että ”mmmä torkahdan vielä hetkeksizzzzzzz.” Okei, siitä vaan. Sitten klo 7.45, kun olisi vartti sitten pitänyt jo lähteä, alkaa se vitun puhina. Sanoin äijälle, että laitas tyttäres silmään silmätipat ennen kuin ne unohtuu…Vastaus oli, että ”MÄ JUMALAUTA TAAAAAAS MYÖHÄSTYN TÖISTÄ!!” Hiukan oli vissiin meikäläisellä makkarakeittovitutusta pohjalla, kun lähti suusta kuin ammus, että ”JOS SINÄ PERKELEEN TOLVANA MAKAAT PERSE HOMEESSA SÄNGYSSÄ KUN KELLO SOITTAA NIIN SIINÄ ON TURHA RUIKUTTAA PERKELEVIEKÖÖN JANYTSEHELVETINSILMÄTIPPASIIHENSILMÄÄNTAISINÄKINTARVITOMAASIKOHTAJOTAINVOIDETTA!!” Vahingosta vähän viisastuneena, tänä aamuna insinööri osasi jo ennakoida. Se sanoi kahvipöydässä klo 6.30, että ”MÄ OLEN NYT JO MYÖHÄSSÄ!!”. 

Kävin eilen kampaajalla, sain tähän karvareuhkaan uuden ihanan värin (kiitos, oi ihana kampaajani Soile!). Väri oli huomattavasti tummempi mitä edellinen, tytär tietenkin huomasi sen heti, isäntä tietenkään ei. Sanoin nukkumaan mennessä, että ”et edes huomannut mun uutta päätä…” Ukon vastaus oli siihen, että ”mikä helvetti mua tualla perseessä oikein kutittaa?! Mä olen kolmen päivän aikana ajanut 2000 kilometriä ja perse on ihan puutunut!” Jouduin miettimään hetken, että ajattelinko minä äsken vain päässäni vai tuliko multa fyysisesti suusta sanoja ulos? Päädyin ensimmäiseen, vastaus oli jotenkin niin väärä.  Kysyin aamulla uudestaan, että huomaatkos nyt? Vastaus oli, että onko se nyt jotenkin radikaalisti erilainen kuin ennen?! Ei vttu, mää luavutan.

Jos kesken aamupalan tuolista katkeaa puinen jalka niin onko se merkki siitä, että tuoli on huono vai insinööri on lihava? Vai molemmat?

Happy asshole!

Taas on vierähtänyt pitkä tovi viimeisestä kirjoituksesta. Kun on töissä, ei ehdi kauheasti ukon kanssa viettää aikaa eli kyrsimisen aiheet on selkeästi vähentyneet. Kauheeta. Mistä mä nyt saan otettua ne lakisääteiset kierrokset mun kiihdytysmittariin?!  

Mä olen töissä sellainen joka paikan luuta. Työsopimuksessa lukee ”työnkuva” –kohdassa jos jotakin. Yksi homma on työpaikan siisteyden ylläpito. Arvatkaapas, mikä siinä kyrsii. Ei muuten olisi uskonut, että se EI ole miesten pukuhuoneen ja vessan siivous. Yllättävän siistejä kusiruiskuja käy asiakkaana. Mutta naisten vessat. Voi jumalauta. Kas kun on olemassa näitä naisia, joita ei ole äiti opettanut. Kun minä aamulla menen tyhjentämään naisten vessan roskista ja kaadan käsipaperit jätesäkkiin, arvatkaas mikä siellä Ikeasta ostetun muoviroskiksen pohjalla (siinä ei siis ole pussia) tönöttää?! NAISTEN KÄYTETTY VERINEN TERVEYSSIDE, JOKA ON LIIMAPINNASTAAN TARTTUNUT SEN VITUNPERKELEENHELVETIN ROSKIKSEN POHJAAN! Voi JJJJUMALAUTAAA!! Siinä meikäläinen vatkaa sitä roskista ja yrittää saada sitä saatanan perserättiä irtoamaan ilman, että täytyy turvautua kumihanskoihin ja kaasunaamariin. Seurauksena on tietenkin se, että se vitturätti kyllä irtoaa mutta verivana on pitkin sitä roskista. Eikä tämä ole ainoa kerta, ehei!!! Että nyt jumalauta jokainen ainakin teistä, jotka tätäkin sadattelua luette, niin jatkossa kääritte sen perkeleen kuukautissuojanne vessapaperiin!! Ainakin jos olette jossain muualla, kuin missä äitinne tai itse asutte. Se on mielestäni kohteliasta jo sitä seuraavaakin vessankäyttäjää kohtaan, jos se vaikka sattuu avaamaan sen perkeleen roskiksen. Ettei saa saatana sydänhalvausta, kun vastaan tuijottaa verrrrrinen roitti. PerKELE!! 

Tilasin paidan netistä. Vaikka kuinka haluaisin olla pieni niin olin kerrankin realisti ja tilasin suosiolla kokoa suuremman, mitä normaalisti survoisin päälleni. Paita tuli muutamassa päivässä ja oli kooltaan täysin sopiva. Perkele. Olisiko mieleni ollut parempi, jos se oliskin ollut iso? No, kuitenkin. Paidan mukana kuoressa oli 3 tarraa. Yhdessä luki ”HAPPY ASSHOLE”. Pakko oli katsella ympärilleen, että onko täällä saatana kamera jossain vai mistä ne tiesi. Isäntä tietysti oli vikkelä ja liimasi sen tarran omaan työlaukkuunsa. Siihen nahkaiseen, joka haiskahtaa siis homolle. Ainakin viimeistään nyt, kun siinä on ”happy asshole” –tarra. 

Tehtiin isännän kanssa eilen illalla tortilloja. Ensinnäkin, mikä helvetin ero on tortillalla, fajitaksella ja burritoksella?! Isäntä oli käynyt jostain kumman syystä K-kaupassa normaalin Äässmarketin sijaan ja roudannut Pirkka-tuotteita kotiin. Ukko avasi meksikolaiskastikepurkin, nuuhkaisi kantta, väänsi naamaa ja huudahti: ”TÄMÄ HAISEE IHAN NUUSKALLE!!” Aha. Minä sitten sitä lusikalla maistamaan ja totesin, että ”TÄMÄ MAISTUU IHAN LEHMÄN PASKALLE!!”  Ukko vielä tarkentaa, että nuuska kuulemma maistuu lehmän paskalle. Tämän viiltävän analyysin jälkeen laitoin purkin kannen kiinni ja survoin sen jääkaappiin. Roskiin sitä ei tietysti voi heti heittää, ihan kuin ikinä tuota mihinkään käyttäisin. Toinen oli Pirkan sourcream-sipsit. Fy fan fittan och alla andra värkkerna på svenska. Ne maistui homeen ja sukkamehun sekoitukselta. Mutta kun laittoi niin maan helvetisti chiliä ja juustoa päälle niin pystyi ne just kiskomaan. Mutta kaveria lainaten, ”Ole tarkka, jätä Pirkka!”  Tarkennetaan nyt vielä, että makuvertaukset perustuvat hajuaistiin, en siis ole koskaan maistanut nuuskaa. Lehmänpaskasta ja sukkamehusta nyt puhumattakaan. Mistä tulikin mieleeni kerta, kun vanhin poikani oli vielä kääpiö ja heitti tortut lattialle. Ennen kuin ehdin taas tajuta mitä tapahtuu niin se paskendaali oli tietysti iloisesti astuttu littaan. Lisäksi sormien ruskeus kieli siitä, että jotain fysiikan ja kemian laboratoriotutkimuksiakin sille oli tehty. Minä tietysti tiukkaamaan pojalta, että ”LAITOITKO SINÄ TÄTÄ TAVARAA SUUHUSI?!” Ikinä en vastausta siihen saanut, mutta vahvasti epäilen, että tämän perstavaran kemiallista molekyylikoostumusta oli tutkittu myös oraalisella tasolla. 

Oikein hyvää päivänjatkoa ja yksi lukijakin on tullut lisää! Wuhuu, tervetuloa!!