Kyrvähtänyt käpy

Pakastepussille löytyi eräänä aamuna käyttöä. Isäntä meni silmä kourassa hakemaan aamun lehteä postilaatikosta ja meinas saada sydärin. Joku pannaton koira jolkotteli sitä vastaan ja ukko luuli, että nyt se hyökkää hänen kurkkuunsa. Rekku oli maata viistävän puudelin kokoinen ja onneksi lauhkea, oli jo tulossa ovesta sisään isännän mukana. Minä tietysti lähdin pihalle myös pällistelemään, josko se olisi tutun näköinen. Tästä kun kulkee jos jonkinlaista koirankusettajaa vartin välein. Ei näkynyt enää koiraa, mutta kyseinen hurtta taisi olla sisäisesti rotikka, koska löysin takapihalta hirveän läjän rehellistä koiran paskaa. Voi saatana. Olen kyllä henkisten liukumiinojen ystävä, mutta tälle tontille ei konkreettisia miinoja aseta kuin talon asukit. Perkele vieköön. No, ei auttanut kiroilu, paska oli niin sanotusti jo lurahtanut. Mutta nyt oli kainaloon asti ulottuvalle pakastepussille käyttöä. Siihen sujahti lämmin läjä näpsäkästi. Hurraa.

Ai miten hermo lepää, kun mies pakkaa. Minä, nainen, aloitan sen hyvissä ajoin, noin viikkoa ennen lähtöä, teen listan mukaan otettavista tavaroista, silitän ja käytän tähän touhuun pari päivää. Helposti. Naputan ukolle muutamana päivänä, että voisit sinä nyt jumalauta vähän aikaisemmin kuin paria tuntia ennen lähtöä ottaa osaa tähän touhuun. Mies ottaa, lähtöä edeltävänä iltana. Mies pitää ihmeellistä saatanan tuhinaa, avaa vaatekaapin ja alkaa roiskia. On vissiin geeneissä, tuo roiskinta?! ”No ei siellä nyt ihmeitä kai tarvita!” Matkalaukku auki ja sinne – yhteen iloiseen kasaan kalsarit, shortsit, t-paidat ja sandaalit! Kyllä, luonnonvalkoisen uuden villatakin päällä lepää ulkosandaalit! Eivvvitttunäitävoitälläijumalautatännelaittaa!!! Sitten reissun päällä se saatanan neropatti kysyy, että otitko mun hammasharjan?! Etkö ottanut??!! Olisit kyllä voinut ottaa, kun otit muidenkin *äärimmäisen närkästyneenä*!!” NYT JUMALAUTA TALIKULLI SE TURPA KIINNI TAI OOT KÄRSÄSTÄSI KOHTA KIPEÄ! MINÄ PRKL PAKKASIN OMAT JA KOLMEN MUKULAN VEHKEET JA VOIT OLLA VARMA ETTÄ SE VITUN HAMMASHARJA LÖYTYY SEURAAVAKSI SUN ******!!! Meinas heittää kiukun puolelle, mutta onneksi otin vaan pientä lämpöä. Kuten tuossa yks ehtoo. Olin juuri laskeutunut kuntopyörän satulasta ja aloin väsätä kakaroille iltapalaa. Levyllä oli yhtä aikaa 3 kattilaa ja pojat suihkussa iltapesulla. Sieltä alkaa kuulua sen sorttinen saatanan älämölö, että nyt on mielessä muut kuin iltapesut. Ukko oli häipynyt ulos. Repäsin ulko-oven auki ja huusin niin, että naapuritkin kuuli: ”Missä olet?! On se nyt perkele: mulla on 3 kattilaa levyllä, että nyt helvetin äkkiä tänne sisälle työnjohtajaksi noille kakaroille!!” Mitä helvettiä! Eikä ole ensimmäinen kerta, kun on iltapuuhat ja kakarat kuin duracell-pupuja niin insinööri löytyy ulkoa jostain perkeleen tärkeän puuhan äärestä. 

Törmäsin eilen uuteen hienoon keksintöön. Hylamaitopurkkiin. Ei siinä purkissa mitään hienoa ollut mutta se kaatonokka! Kätevä! Siitä repäistään muovi pois ja sitten sen voi hienosti aukaista ja sulkea. Huomautetaan, että vastoin kaikkia karman lakeja, tämä keksintö toimii tuon auki-kiinni –akselin osalta. Mutta ai vittu, miten siitä on hieno kaataa siitä maitoa. Keitin eilen puuroa ja yritin saada sitä utareheruketta kattilaan. PLOP PLOO PLOP PLOPPLOPOPO!!! Sitä helvetin maitoa roiskuu pitkin hellaa, kattilaa ja valuu pitkin maitopurkin kylkiä!! Voi *****!! Tapoin senkin sian saksilla loppuviimeksi. 

Me lähetään nyt reissuun. Koko perkeleen apinalauma. Ensimmäistä kertaa ikinä. Saas nähdä, mitä tarinoita on sen jälkeen kerrottavana.